Seikkailuja saloilla ja vesillä

Produced by Tapio Riikonen
Nuorisolle kertonut
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921.
Karlsson & Jantunen Osakeyhtiön kirjapaino, Helsinki.
IV. SUURSALON HALLI Uskollisen metsäkoiran oma elämäkerta.
V. NALLI Karhu kertoo elämästänsä ja seikkailuistansa.
VI. JOULUAATTO LAMMIKOSSA Kuvaus kalojen elämästä.
VII. PAHA KÄRY Suomalaisen siirtolaisen seikkailuja Etelä-Afrikassa.
Alfred Emil Ingman , jonka kootut teokset täten Suomen nuorisolle tarjotaan, oli syntynyt v. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen ulkonaiset elämänvaiheensa on pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon hän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa papin viroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämän ohella hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu, että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitava ja tunteva mies. Persoonallisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen.
Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanista kirjoittaa meille hänen veljensä professori Lauri Ingman seuraavaa:
Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi, kuinka hän ja vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisin pyssyt olalla kulkivat kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin. Tavallisesti he toivatkin retkillään riistaa kotiin, jäniksiä ja lintuja. Kolmantena seurassa oli usein eräs mökkiläinen, 'Hongiston vaari', jonka metsästysinnolla ei ollut rajaa. Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui susia, ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkin kerran oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljeni oli asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille milloin lyhemmille retkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat lähteneet ja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja kuvilta ampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoista tehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähden ankkuroida venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaa saada verenimijöiltä hetkeksi rauhaa. Auringon noustessa oli oltava ampumapaikoilla. Myöhemmin kesällä laskettiin koukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla milloin minnekinpäin.