Nälkävuodet 1860-luvulla

Kirj.
A. Meurman
Helsingissä, Kansanvalistus-seuran kustantama, 1892.
Alkulause I. Taloudellinen asema ennen vuotta 1867. II. Taloudellinen asema 1867. III. Walmistukset 1867. IV. Kunnalliset aputoimet. V. Yleiset työt. VI. Waltiovarat ja rahanhankkeet. VII. Waltion Wilja- ja siemenkauppa. VIII. Riihimäen—Pietarin rautatie. IX. Yksityisten ponnistukset. X. Kerjäläiset. XI. Kuolevaisuus 1868. XII. Kuinka kansa kesti koettelemuksessa. XIII. 1867 vuoden merkitys. XIV. Jälkimaininkia.
Alkulause.
Mainittaessa vuotta 1867 tuntuu toimi-ijässä silloin olleesta sukupolvesta ikään kuin koskettaisiin vielä kivistävään haavaan; nuoremmissa synnyttää se jonkummoisen hämärän aavistuksen vuodesta, jolloin jäitä kuljettiin Kesäkuussa, keväästä joka ei koskaan tullut ja halloista, jotka turmelivat puolikypsyneet viljat Syyskuun alkupuolella. Historiassamme tulee se olemaan lehtenä, joka niin monien muiden synkkien kohtaloidemme kertomusten kanssa, osottaa kuinka Suomen kansa jaksaa kovat kestää, käydä sankaritaistelua oman itsensä pelastamiseksi ja paremman kohtalon valmistamiseksi nouseville sukupolville. Mutta siksi oli tämä taistelu ankara, ettei sen moninaisia opetuksia ja varoituksia saisi jättää unohdukseen. Sen lähimmäiset seuraukset olivatkin sitä laatua, että syystä voidaan sanoa 1867 vuoden kadon muodostaneen tuntuvan käännekohdan taloudellisissa oloissamme. Warmaankin ansaitsee sentähden sen aikuiset olot ja tapaukset tulla muistossa säilytetyiksi, semmenkin koska käsitys niiden oikeasta laadusta näkyy jotensa himmentyneeltä. Seuraaville lehdille antanevat jotakin arvoa ainakin niihin sieltä täältä kootut viralliset tiedonannot, jotka, vaikka eivät olekaan vaikeita joka miehen löytää, kuitenkaan eivät ole yleisesti huomattuja. Niiden kokoonpano ja niistä johdetut johtopäätökset sitä vastaan saattavat kyllä olla vaillinaiset, mutta niiden kirjoittaja voi kuitenkin sanoa: olinhan siellä minäkin .
Likimpänä aiheena näiden muistelmien kirjoittamiseen on ollut täällä viime syksynä ilmaantunut herra K.A. Tavaststjernan kaunokirjallinen teos Hårda tider (Kovia aikoja), joka kokonaan liikkuu mainitun 1867 vuoden vaiheilla, ja johon otsakirjoituskin viittaa. Mitä ansioita tällä teoksella muutoin lieneekin, käsitellään siinä kuitenkin historiallisia tosi-asioita jotensakin pintapuolisesti. Waikka novelli ei suinkaan ole historiaa, niin on taiteilijan oikeudella muodostaa historialliset tapaukset oman mielensä mukaan sittenkin rajansa.