Mailta ja vesiltä

Kirj.
A. Th. Böök
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1926.
Töyryn mylläri. Metsoja ampumassa. Pomppe — valiokoira. Ukkossade. Hieta-ampiainen metsästäjänä. Vähän metsästäjäkavereista. Felis domestica. Myöhäissyksyinen eräretki Hämeen salomaille. Vanha isäntä . Retkeilyjä Pohjanmaan lakeuksilla ja rantamailla. Muuan metsästysretki Päijänteen saariin. Onnistunut kalastusretki Lummeneeseen. Talviyön elämää Pohjolassa. Ketun urotyö. Kasvikunnan etuvartijat. Villit eläimet kotieläiminä. Loppusanat — tällä kertaa.
Muuan kokenut metsästäjä, Kalle K., Rengon paakari , kertoi minulle ensimmäisen kerran Töyryn mylläristä. Hän kertoi miehen olevan yhden noita paljon kokeneita, hauskoja, oikeaverisiä vanhanajan tyyppejä, joita tapaa enää niin aniharvoin ja joita paakari tiesi minun ihailevan.
Siinä löytäisit miehiäsi , sanoi hän, koeta kaikin mokomin päästä ukon pariin.
Uteliaisuuteni oli herätetty ja suuri oli haluni päästä Töyryn mylläriä haastattelemaan, mikä ei ollut helppo asia, kun hän asui erämaassa Rengon rajamailla.
Sovittiin siis, että paakari koettaisi saada ukolle sanan, että hän kävisi luonani, jos sattuisi tulemaan kaupunkiin, mikä muuten tapahtuu monien vuosien kuluttua.
Kului siten puolisen vuotta ilman, että kuului mitään paakarista enemmän kuin mylläristäkään.
Kärsivällisyyteni oli täydelleen loppunut.
Päätin näin ollen hakea ukon omilta mailtansa. Soitin ja pyysin paakaria naapuritalon puhelimeen.
Jaha — onks' se Kalle - kuules senkin pumppernikkeli, missä se sun mylläris on? — Matkalla kaupunkiin, mitä hemmetissä, sehän mainiota — pelastit nahkas'!