Dityrambeja

Verivalani vannonut oon. En tahdosta isien, ystävien kuin Hannibal muinen, en suitsussa jumalain alttarien. Minä valani vannoin kun yöhyt ylläni synkkänä uhkas, kun tähdet ei välkkyneet kannella taivaan, vihan salamat viilsi vain pimeätä pintaa, min alla purjehti pilvet. Verivalani vannonut oon. En kostoa vierahan, vennon heimon, mi omaani uhkaa, en vuorille nousta ja laaksoihin laskea, miss’ aavoilla välkkyvi kultaiset viljat, en polkea peltoja, tallata tarhoja vainoojan maan. Minä vannoin laaksoista vuorille nousta, heimoni hyljätä, ystävät heittää, jumalien suitsuvat alttarit jättää, yksin taistella, kamppailla, nousta, kuiluja, kulkea, tuskia tuntea, korkeella kangastushuippuja nähdä, joille aurinko purppurahehkun kirkkaimman heittää, joilla humisee raikkaammat tuulet. Alla syvimmät, synkimmät kuilut, yllä hopea-kangastus huiput.
Taivas yllä, manner alla, ympärillä hyiset huiput, talven kirkkahat kinokset. Alla uhkuvi elämä, puhkeavi puihin pihka, sihisevi mannun mahla, tuulet ilman tuoksutäydet. Täällä talvi, viima vinha, silmä siinnossa lumien, katse kentillä kiteiden, sydän surmien ilossa, mieli häissä Hallatarten. Kevät keikkuen tulevi, mielet innosta ilona, veret valta-valkeana, tulet Helka-helluntaiset, rukoukset, riemu soipi, sydän inehmon herkkä, hellä. Tääll’ ei riemuita, rukoilla, tääll’ ei liesku luojan liekit, sydän ei säälistä sykähdä, aatos lemmestä avarru, tääll’ ei syytä, syyttömyyttä. Tunnon jää on ainut lämpö, mielen halla hyyrrelamppu, joka säihkyen säkenöi, kuumottavi keskiyössä. Veljenkättä kaikki lyövät. Kirpoavi kahle, muurit murtuu raudan, roudan luomat. Vapahina vangit valjut! Kajastavi toivo kirkas, unet, uskot uudet luopi. Tääll’ ei vankeja, vapaita, veljeyttä, vertaisuutta, tääll’ ei uskoja, unia, tääll’ ei toivoa, totuutta, ylin yks’ on käsky kylmä: korkealla aina kierrä, niinkuin tähti talvitaivon, pyhä, puhdas, koskematon, kiillä, konsa ei kimalla päivän kirkas kultakehrä, itse pakkasen purema muille tuhlaten tulesi näytä oudot ilmanrannat yösen synkät umpiukset, vaivan ylpeän ylängöt.

Aarni Kouta
Страница

О книге

Язык

Финский

Год издания

1907

Reload 🗙