Suomalaisia näyttelijöitä

Lapsuuden ja nuoruuden muistoja
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1911.
Esisanat. Ida Aalberg. Kaarola Avellan. Emelie Stenberg. Aurora Aspegren. August Aspegren. Taavi Pesonen. Axel Ahlberg. Adolf Lindfors. Knut Weckman. Katri Rautio. Aleksis Rautio. Iisakki Lattu. Olga Poppius. Kaarle Halme.
Esisana.
Ihaillessamme jotakin suurta ja jo täyden kasvuvoimansa saavuttanutta puuta ei liene monenkaan meidän mieleemme juohtunut ne eri kehityskaudet ja -muodot, jotka tämä puu on elänyt ja taistellut muodostuessaan pienestä, tuskin maankamaraa ylemmästä idusta siksi korkeaksi kasviksi, joka majaamme varjostaa. Me näemme ihastuksella vain puun, joka työntää latvansa taivasta kohti, ojentaa oksansa ilman tuulien tuuditeltaviksi, mutta emme ajattele pientä tainta, joka maan uumenista kerran pyrki ja pääsi päivän valoon, juurrutti ja levitti juurensa tahdon rantavoimalla syvälle mullan mustaan helmaan, mistä sitten imi elämisen voiman ja tarmon. Ja lähemmin tarkastaessamme on tässä alkutilassa ja alkukamppailussa yhtä paljon mieltäkiinnittävää ja ihastuttavaa kuin myöhemmässä kypsyyden kaudessakin. Vieläpä tuon taimen kehitysilmaisuja tutkistellessamme voimme nähdä viittauksia vastaisuuteen, edellytyksiä, edellyttäviä luonteenominaisuuksia ja hentoja yhdyssiteitä tulevaisuuteen.
Edellinen on sovitettavissa ihmiseenkin, varsinkin voimakkaammin ja huomattavammin kehittyneeseen ja rakentuneeseen ihmiseen, joka on pystynyt luomaan itsestään jotakin, kyennyt kohoamaan ja kasvamaan johonkin tehtävään, joka on jättänyt jälkiä häntä ympäröivään elämään, vieläpä antanut parhaimmassa tapauksessa uusia sysäyksiä kehityksen yhä etenevään ja edistyvään kulkuun. —
— Nämä muutamat rivit vain sen sarjan esisanoiksi, jossa rupeemme kertomaan vanhempien näyttämötaiteilijaimme lapsuuden ja nuoruuden vaiheista ja muistoista sellaisina kuin ne haastattelujen muodossa olemme heidän omilta huuliltaan kuulleet. Heidän taiteellisen työnsä tulokset ovat jo täysin kypsinä meidän nähtävinämme ja arvioitavinamme; heidän varhaisimmat sielunliikuntonsa ensimmäisistä itsetiedottomista aavisteluista elämänuran ratkaisevaan ensi askeleeseen saakka ovat meille tuntemattomampia, ainakin jo paljon etäisempiä asioita, joihin kuitenkin kannattaa kerran vielä kääntää katseensa ja joiden muistelemisesta voi koitua paljon iloa, vieläpä sangen suurta mielenkiintoakin.