Tulijoutsen: Runoja

Runoja
Kirj.
Helsingissä,
Yrjö Weilin,
1905.
Tulijoutsen.
Joululaulu tytölleni. Tuntemattomille merille. Joutsen. Hekuma. Lusifer soittaa. Kun lemmestä muinoin lauloin.
Uhmaajat. Rukoilijoille. Kuolemaan vihityt. Cola di Rienzi. Attila. Laulu äitini haudalla. Laulujen laulu. Lapselleni. Kuolleet kuolleita haudatkoot . Mielipuoli. Lasit täyteen! Kainin merkki.
Tulijoutsen.
Uhman joutsen, tulipuna lintu,
purppurana palaa sen sulkien sulkku,
kypeniä syytää sen silmien tuli,
korkeata kaulaa se ylpeenä kaartaa
ja sydämien veressä kylpee.
Uhman joutsen, joikuva joutsen,
tulimieli, tulilaulu lintu.
Kauan se veressä ihmisten soutaa,
kauan se piilee suonien punassa,
kauan se lymyy mielien yössä
joluen, joikuen hiljaa.
Hurmeesta, hurmasta lintu se lähtee,
levittää purppurapaloiset siivet,
nousevi joikuen ilmojen teille,
laulavi puuntavan avaruuden alla
laulunsa suitsevan pilvien halki
ja porteille taivahan päätyy:
Leimussa liekkien kaiu mun uhmani,
laula liekkien lailla!
Laula kun palavi taivahan talo,
laula kun hehkuvi ilmojen pielet,
sankea savu kun ilmoja kiirii,
pitkä kuin ukkosen lonka!
Laula sa vapautta valloista taivaan,
laula sa tulena, viimana vingu,
puhalla, lakaise puhtaaksi ilma,
puhtaaksi tahmasta nöyrien maa,
kirkasta, kaunista uutehen ruskoon,
uutehen uskoon,
sytytä uusien tulien liekki,
suurempi entistä, kauniimpi vanhaa,
sytytä ihmiset, sytytä sielut
ja sammu sitten kuin sammuva päivä,
toukoja nuoria siunaa.
Laulavi lintu, suitsuvi sulka,
syytävi kypeniä silmien pätsi,
taivahan tammiset seinät vaappuu —
laulavi, tummuvi jumalan tuli
ja enkelilaulut lakkaa.