Kotivarkaus

Kuvaus Itä-Suomesta
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström, 1888.
Minä tahdon, että teidän pitää hyvässä viisaat oleman ja pahuudessa yksinkertaiset (Room. 16:19); ett'ei yksikään pettäisi veljeänsä missään asiassa; sillä Herra on kaikkein näiden kostaja (1 Tess. 4:6).
Oli kohtalaisen kylmä, kirkas aamupuoli päivästä kevättalvella.
Suuressa Vaaran tuvassa varustelihe emäntä leivän leivontaan, nosti piika-Tiinan kanssa taikinan rahineen keskemmälle lattiaa ja siirsi pöydän jalkoinensa sen viereen, käänsi pöydästä sen puolen ylös päin, joka jo entisistä leivonnoista oli paksuhkoksi takertunut, ja kylvi siihen seulekannesta runsaanlaisesti jauhoja.
Samassa pistihe ovesta sisään sisar Mari, sankavasu toisessa, hinkki toisessa kädessä.
Terve taloon! lausui hän.
Tule tervennä! vastasi emäntä, keskeytti puuhansa ja kätteli tulijaa.
Mitäs sieltä teiltä päin kuuluu?
Eipä tuota erikoista. Se ukko pahanen se vain on niin huonona, että siitä ei ole minkään saajaa. Etkö sinä voisi antaa vähän ruoan apua?
Kielteleehän se isäntä antamasta, mutta eläähän sitä teidänkin pitänee. Miten ne lapsesi jaksavat? Joko se tyttösi kykenee yksin pienempiä hoitamaan?