Turun linna

E-text prepared by Jari Koivisto
Kirj.
Länsisuomalaisten toimittama
Penni-kirjasto Suomen kansalle 2.
Helsingissä, Suomal. Kirjal. Seuran kirjapainossa, 1867.
P. Th. Stolpen kustannuksella.
Wähästä paljo tuleepi, Kipinästä tuli syttyy.
Lieneeköhän yhtään Suomen maan asukasta, joka ei kumminkin nimeksi tunne vanhaa Turun kaupunkia? Tuskin kyllä. Historiamme lehdeillä on sen kaupungin nimi niin usein mainittu, että siitä varmaan voimme päättää tässä seudussa tapahtuneiden seikkojen olleen siitä arvosta, että kumminkin paikkakunnan nimi on levinnyt joka mökkiin maassamme. Siis, lukiani, lähdeppäs ajatuksillas muassani hetkeksi tälle paikkakunnalle, niin saamme yhdessä nähdessämme muistoja vanhoista ajoista antaa mielemme rientää kuluneisin päiviin. Ehkä voivat entismuistot edes vähänkin meitä miellyttää.
Suomen lounaisessa osassa virtaa hiljain pohjasta etelään Aurajoki. Alkain Pöytyän saloista (metsistä) on se ensin suuren ojan näköinen, vaan levenee sitte vähittäin, kunne se kuusi penikulmaa kuljettuansa kohtaa meren aallot tullessaan kapeaan lahteen, joka nykyään kantaa Linnanaukon nimeä. Juuri matkansa perille pääsemäisillään jakaa se kahteen osaan Turun kaupungin. Turun komea tuomiokirkko kohottaa korkeat muurinsa sen itäisellä rannalla ja missä se rientää meren syliin, siellä sen läntisellä puolella vanhan Turun linnan valkoiset muurit kertovat satunsa kuluneista vuosisadoista; ajoista, jolloin maamme mahtavimmat miehet asuivat linnan nyt jo suurimmaksi osaksi hävinneissä saleissa.
Noin vuonna 1157, siis näeppäs jo monta ihmisikää sitte, oli sillä seudulla, jossa linna nyt seisoo, vilkas liike. Auran joki tosin silloin jo vierteli mutaista (savista) vettänsä Linnanaukkoon, mutta komeita kartanoita sen rannikoilla olisi silmäsi turhain etsinyt. Tuskin olisit nähnyt mökkiäkään, missä Turun kaupunki nyt ylpeilee katuinensa ja huonerivinensä. Kukkulat ja avarat laksot olisivat ainoastansa kohdanneet silmiäsi. Ainakaan et olisi voinut. aavistaa, että niinkin komea kaupunki kuin nykyinen Turku tässä oli syntyvä. Mutta, arvelet, mikä sitte oli syynä siihen liikkeesen, josta puhuin. Saatpa kuulla.