Iltalampun ääressä II: Uusia kertomuksia

Uusia kertomuksia
Kirj.
Suomentanut Teuvo Pakkala
Söderström ja Kumpp., Helsinki, 1895.
Koti Muistoruno Rakkaudesta Vanha Maija Taistelu olemassa olosta Isoäidin tanssikengät Liikalainen Tulevaisuuden eteen
Joulukertomus.
Tervehtii jo meitä
Joulu armainen. —
— Pyydän anteeksi, hyvä rouva, minä en huomannut teitä heti tässä
tungoksessa, — tohtori kumarsi ja ojensi nuorelle professorin rouvalle
kätensä tervehdykseksi. — Täällä junalla on todella sellainen tungos,
kun kaikki ihmiset sulloutuvat matkalle aivan kuin hullut ja ihan kuin
koko pitkänä vuonna ei olisi muuta sopivaa matkustuspäivää kuin
joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä.
— Te laskette leikkiä, tohtori Nord. Onhan luonnollista, että kaikki
haluavat kotia joululle.
— Joilla nimittäin on koti, rouvani. Minä en satu olemaan niitä
valituita.
— Noo, minkävuoksi sitten olette meidän kanssamme täällä tungoksessa
tänään? — nuori rouva kysyi ja katsoi tohtoriin lapsellisilla,
kirkkailla silmillään.
— Virkavelvollisuus vaatii, hyvä rouva. Minun pitää mennä tarkastamaan
ruumista, kun nimittäin muuan vanha juoppo ukontynkä on tavattu
hengettömänä hiekkakuopassa eivätkä asianomaiset ole voineet ymmärtää
kuoleman syytä.