Uusia kertomuksia iltalampun ääressä

Kirj.
Suomentanut Teuvo Pakkala
Söderström ja Kumpp., Helsinki
1895.
SISÄLLYS: Koti. Muistoruno. Rakkaudesta. Vanha Maija. Taistelu olemassa olosta. Isoäidin tanssikengät. Liikalainen. Tulevaisuuden eteen.
Tervehtii jo meitä Joulu armainen —
— Pyydän anteeksi, hyvä rouva, minä en huomannut teitä heti tässä tungoksessa, — tohtori kumarsi ja ojensi nuorelle professorin rouvalle kätensä tervehdykseksi. — Täällä junalla on todella sellainen tungos, kun kaikki ihmiset sulloutuvat matkalle aivan kuin hullut ja ihan kuin koko pitkänä vuonna ei olisi muuta sopivaa matkustuspäivää kuin joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä.
— Te laskette leikkiä, tohtori Nord. Onhan luonnollista, että kaikki haluavat kotia joululle.
— Joilla nimittäin on koti, rouvani. Minä en satu olemaan niitä valituita.
— Noo, minkävuoksi sitten olette meidän kanssamme täällä tungoksessa tänään? — nuori rouva kysyi ja katsoi tohtoriin lapsellisilla, kirkkailla silmillään.
— Virkavelvollisuus vaatii, hyvä rouva. Minun pitää mennä tarkastamaan ruumista, kun nimittäin muuan vanha juoppo ukontynkä on tavattu hengettömänä hiekkakuopassa eivätkä asianomaiset ole voineet ymmärtää kuoleman syytä.
— Uh, niin inhoittavaa!