Pyynikin ruoho

Runoelmia
Kirj.
Vaasassa, Pohjalaisen kirjapaino, 1911.
MERELLÄ JA ETELÄSSÄ. Merellä Siena Fiesole Piazza Michelangelo Oriveto Lemmenvuoteella Puutarhassa Valmuja Sisar-veri Casentino Häätön Taatto Lapiolla Pohjalaiselle pojalle Kevät Juhannus Mustasukkainen Muistatko minua Kesä-ilta Poroporvari
TAKAISIN PALANNUT LEMPI. Sota Ruusutarha Joulu-yössä Kuva Pieni äidin laulu Sydäntäsi mustempi Crysanthemum Takaisin palannut lempi Tammikuun aamu Musta tikka Kohta on yö Sinä Vieraan naisen Siellä kaukana San Marcon aallot Minua muistele Lupaus
Ulen Pyynikin ruoho nuorin, kevätkukkanen kirkkahin. On silmäni kirkkain illoin, kun päivä on matalin.
Kun Viikinsaari piirtyy tulijuovaan taivahan ja vetten usvat verhoo hämyhuntuina rantaman.
Minä painan pääni piiloon, ohi kaupunki alhainen käy. Minä kukin ja tuoksun yksin, ei poimijaani näy —
Hyvin nukkuu kuumat kaihot — hieno iva huulta kaarruttaa. Varas sotki rikkaat laihot, uusi tuskin tyhjää kortta saa.
Näen käden ojentuvan mua kohti nurkasta. Kysy ei se, saako luvan? Tainnut on niin tottua.
Luukusta ma katson kuuta, toinen käsi vieraan hallussa. Toisella mä tukin suuta, etten päästäs hornan naurua.
Kuulen hyttiin huutoja: meri, meri vapaa! Riennän ylös kannelle, vettä katse tapaa.