Tähdenlento: Virolaisen runoilijattaren Koidulan elämä
Virolaisen runoilijattaren Koidulan elämä
Kirj.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1915.
Esipuhe. Johdanto. Hämärä. Tähdenlento. Murros. Hiljainen kohtalo.
Esipuhe.
Ryhtyessäni syksyllä vuonna 1911 keräämään aineksia virolaisen
runoilijattaren Koidulan nyt valmistunutta elämäkertaa varten, oli
päävaikeutena kaikkien varsinaisten esitöitten puute, elämäkerrallisten
ainesten ollessa vielä täydellisesti hajalla, lukuunottamatta Eesti
Kirjanduse Seltsin (Virolaisen Kirjallisuuden Seuran) toimesta
julkaistua Koidulan ja Kreutzwaldin kirjevaihtoa. Olen sentähden
suuressa kiitollisuuden velassa kaikille lukuisille yksityisille
henkilöille, jotka ovat helpoittaneet työni alkuastetta. Ennen muita
pyydän saada lausua hartaimmat kiitokseni Koidulan langolle, tohtori,
tod. valtioneuvos H. Rosenthal'ille Tallinnassa, joka suurella
auliudella antoi käytettäväkseni sekä erinomaisen muistinsa säilyttämät
tiedot että useat hallussaan olevat, teokselleni korvaamattomat
perheasiakirjat, kirjeet ja valokuvat.
Samoin pyydän saada julkisesti esiintuoda kiitollisuuteni seuraaville
henkilöille: Koidulan tytär, neiti Hedvig Michelson, veljet,
painoasiaintarkastaja Harry Jannsen (k. v. 1913) ja lääketieteen
tohtori Eugen Jannsen, valtion arkeologi J.R. Aspelin (k. v. 1915),
kirkkoherrat J. Bergmann, M.J. Eisen ja W. Eisenschmidt, kirkkoherran
rouva Eugenie Hurt, rouva J. Jakobson, sanomalehdentoimittaja A.
Jürgenstein, kirkkoherrat M. Jürmann ja R. Kallas (k. v. 1913),
opettaja M. Kampmann, kirkkoherra J. Kerg, herra Aug. Krug, runoilija
Fr. Kuhlbars, kirkkoherra M. Lipp, lyseonopettajan rouva Emilie
Lundmann, rouva E. Nieländer-Aspe, herra Carl Niggol, rouva Annette
Raid, kirkkoherra W. Reiman, neiti Marie Rosenthal, neiti Lilly Suburg,
kirkkoherra M. Suigussaar, maisteri C.G. Swan, kirjailija K.E. Sööt, —
sekä kaikille muille, jotka tavalla tai toisella, suullisesti tai
kirjallisesti antamiensa tietojen kautta ovat olleet avuksi työssäni.
Paitsi sitä on minun kiitoksella mainittava, että Eesti Kirjanduse
Seltsin arkisto on työni kestäessä ollut minulle avoinna.