Laivuri Worse

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Alexander L. Kielland
Helsingissä, K. E. Holm'in kustantama. 1883.
Laurits! Saakelin poika! Ylös! Viiri selvilleen!
Kippari Worse seisoi perällä laivamajan takana. Raitis pohjoistuuli kävi vuonon yli, ja vanha priki purjehti mukavasti sisäänpäin, pienillä purjeilla.
Virta meni ulospäin ja nosti lakkapäitä laineita sen niemen kohdalla, jossa Sandsgaardin lahti alkoi. Kääntyessään sinnepäin, Perheen Toivo , tuo hyvä laiva, näytti hyvin menestyvän kodikkaassa vanhassa satamassa.
Mutta kippari Worse vilkkui perämiehelle: Tuhat tulimmaista, kyllä se tietää missä ollaan, päästyämme niemen ohitse .
Sillä Perheen Toivo ei ollut muitten laivain laatuinen. Oli kenties laivoja, jotka köykäisemmiltä ja hienommilta näyttivät; olihan mahdollista — vaikk'ei Jaakko Worse niitä koskaan ollut nähnyt — mutta mahdotointa ei ollut että noiden uusmuotisten englantilaisten parissa oli jokunen, joka purjehti hiukan paremmin.
Mutta siihen kaikki myöntymiset päättyivät kun päättyivätkin. Vahvempaa, tukevampaa, kelvollisempaa kuin Perheen Toivo ei merellä liikkunut eikä koskaan tulisi merellä liikkumaan.
Sentähden aurinko niin juhlallisesti valaisi Sandsgaardin taloja, valaisi merta ja laivaveistämöä, valaisi koko tuota ystävällistä lahtea, jossa sinertävät kesäaallot joukottain riensivät rannalle ilmoittamaan että Jaakko Worse oli vuonolla.
Mutta Sakari meriaitta-renki oli sen jo ilmoittanut.