Hirmuhallitus

language: Finnish
Kirj.
Alexandre Dumas
Ranskankielestä suomentanut
A. Somersalo
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1928.
Esipuhe I. Tuoksuva keikari II. Maison-Rougen ritari III. Kulkuvartio IV. Neilikka ja maanalainen V. Kotietsintä VI. Vannottu vala VII. Seuraava päivä VIII. Conciergerien vankila IX. Hävinneiden askelten sali X. Kansalainen Théodore XI. Kansalainen Gracchus XII. Kuninkaan poika XIII. Orvokkivihko XIV. Puits-de-Noén ravintola XV. Sotaministeriön kanslisti XVI. Kaksi kirjelippua XVII. Dixmerin valmistelut XVIII. Maison-Rougen ritarin valmistelut XIX. Tiedustelut XX. Tuomio XXI. Pappi ja pyöveli XXII. Mestausrattaat XXIII. Mestauslava XXIV. Kotitarkastus XXV. Lorin XXVI. Edellisen jatkoa XXVII. Kaksintaistelu XXVIII. Kuolleiden sali XXIX. Miksi Lorin oli lähtenyt XXX. Eläköön Simon!
Esipuhe
Dumas oli tasavaltalainen eikä kuningasmielinen, ja senvuoksi täytyy, ihmetellä hänen tasapuolista esitystään Ranskan vallankumouksesta. Tämä tosiasia tekisi yllättäväksi hänen puolueettomuutensa kun hän romanttisesti käsitteli kuningattaren murhenäytelmää, ellemme muistaisi, kuinka monen hallituksen aikana hän oli palvellut liukkaana hovimiehenä, kastaen kynänsä hovihajuveteen. Jos tämä joskus jää tuntumatta, sekaantuu siihen muita hajuja, kuten esimerkiksi tuoreita neilikoita ja märkää sahajauhoa ynnä sitä, joka sai Julius Cæsarin pyörtymään, ja koko teoksessa on Pariisin yllä leijailevaa tuoksua. Tämä koskee tosiaankin koko hänen romaanisarjaansa, joka käsittelee Ranskan vallankumousta sekä kuningas Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten kuolemaa.
Maison-Rougen ritari (suomennettuna jaettu kahdeksi niteeksi, edellinen nimeltä Maison-Rougen ritari , jälkimäinen nyt esillä oleva Hirmuhallitus , johon vallankumousromaanien suomennossarja päättyy) oli ensimmäinen romaani siitä ryhmästä, jonka hän suunnitteli ja kirjoitti, ja vaikkakin historiallisesti viimeinen, on se hänen vallankumoussarjansa avain. Vaikka hän onkin siinä käyttänyt koko sitä vapautta, joka on romaaneissa luvallinen ei se Dumasin tekemäksi ole liioiteltu. Onpa sen sankari itsekin, Morand, ollut olemassa. Hänen oikea nimensä oli Gonzze de Rougeville, kuten Lenotre, Ranskan vallankumousta käsittelevän kirjallisuuden erikoistuntija, tietää. De Rougevillen ja hänen ystäviensä ja vastustajiensa luonteet kehittyivät alkujaan niiden vastavallankumouksellisten, jalojen ja epäjalojen tapahtumien sarjassa, joiden rinnalla Dumasin kertomat ovat vähemmän törkeitä kuin hirvittäviä. Hän muuttaa esityksen iloiseksi ja kohtalokkaaksi salaliittoromaaniksi, joka on hänen omaa mieleistä lajiaan ja jossa vallankumous tosin on takavarikoinut rakkauden, kuoleman ja armeliaisuuden, mutta jossa hän säästää meiltä realistisen kuvauksen yksityiskohdat. De Rougevillen todellinen elämä, mikäli se koskee Marie Antoinettea, sisälsi sekaisin kaikkea, mikä on alhaista, sankarillista ja petollista. Dumas otti ainekset ja sekoittamalla niihin lisää omiansa teki niistä romaanin. Hänen sekoituksensa on romanttista ja tasavaltalaista laadultaan, ja hän käytti sitä runsaasti teoksissaan siltä ajalta.