Maison-Rougen ritari

language: Finnish
Kirj.
Alexandre Dumas
Ranskankielestä suomentanut
A. Somersalo
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1927.
I. Vapaaehtoiset sotilaat II. Tuntematon nainen III. Fossé-Saint-Victor katu IV. Ajan tapoja V. Mikä mies kansalainen Maurice Lindey oli VI. Temple VII. Petturin vala VIII. Geneviève IX. Illallinen X. Paikkasuutari Simon XI. Kirjelippu XII. Rakkaus XIII. Toukokuun 31 päivä XIV. Uhrautuminen XV. Jumalatar Järki XVI. Tuhlaajapoika XVII. Kaivosmiehet XVIII. Pilviä XIX. Pyyntö XX. Kukkastyttö XXI. Punainen neilikka XXII. Tapaintuomari Simon XXIII. Jumalatar Järki XXIV. Äiti ja tytär XXV. Kirjelippu XXVI. Black
Vapaaehtoiset sotilaat
Oli maaliskuun 10 päivän ilta 1793.
Notre-Damen torninkello löi juuri kymmenen, ja kuten pronssisesta pesästä lentoon pyrähtävä yölintu irtautui lyönti toisensa jälkeen surullisena, yksitoikkoisena ja väräjävänä.
Pariisin ylle oli laskeutunut yö, ei mikään myrskyinen, jyrisevä, salamoitten halkoma pimeys, vaan kylmä ja sumuinen yö.
Pariisi itsekään ei ollut meidän tuntemamme Pariisi, joka kirkastaa yön tuhansilla, sen kultaisesta loasta heijastuvilla valoillaan, toimeliaiden jalankävijäin, iloisen puheensorinan, Bacchusta juhlivien esikaupunkien Pariisi, julkeiden riitojen, rohkeiden rikosten taimitarha, tuhannen kalskeen paja, vaan se oli kaino, arka, kiirettä pitävä kaupunki, jonka harvat asukkaat kulkivat juoksujalkaa kadun poikki ja syöksyivät rappu- tai porttikäytäviinsä, niinkuin metsästäjäin takaa-ajamat pedot häviävät luoliinsa.