Ritari d'Harmental: Historiallinen romaani holhoushallituksen ajoilta

RITARI d'HARMENTAL
Historiallinen romaani holhoushallituksen ajoilta
Kirj.
Suomentanut
V. Hämeen-Anttila
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1923.
Kapteeni Roquefinette Ottelu Sankarimme Lepakko Arsenaali Cellamaren ruhtinas Alberoni Pasha Ullakkokamari Rue du Temps-Perdun porvari Liittosopimus Kiikkulauta Denisin perhe Tummanpunainen nauharuusuke Rue de Bons-Enfants Buvat Murhenäytelmä Perintö Bathilde Henkilöluettelo Viiteselitykset
Puolisen tuntia hänen katseensa harhaili ympäristössä ja vilkaisi usean kerran kärsimättömästi La Samaritainen pumppuhuoneen kelloa, mutta kiintyi sitten ilmeisen tyytyväisenä erääseen henkilöön, joka Dauphine-aukiolta tullen teki puolikäännöksen oikeaan ja asteli häntä kohti.
Nuoren ratsumiehen huomion oli herättänyt pitkä mies. Hän ei käyttänyt muodin mukaisesti peruukkia tuuheilla mustilla hiuksillaan, joiden seassa jo näkyi harmaitakin hapsia. Puku oli puolittain porvarillinen, puolittain sotilaallinen, ja sitä koristi olkaruusuke, jonka alkuaan tummanpunainen väri oli sateiden liottamana ja auringon paahtelemana kauhtunut punaisenkellertäväksi. Lisäksi hänellä oli aseistuksena pitkä, viistoon kiinnitetty miekka, joka huiteli hänen pohkeitaan.
Miehen saattoi päätellä neljänkymmenenviiden tai -kuuden vuoden ikäiseksi, ja hänen kävellessään keskellä katukäytävää verkkaisesti huojutellen lanteitaan, toisella kädellä sivellen viiksiään ja toisella viittoen ajopelejä sivuuttamaan etäämmältä, hänen kasvonpiirteensä, käyntinsä, ryhtinsä, koko olemuksensa ilmaisi sellaista häpeilemätöntä huolettomuutta, että tarkkaileva ratsastaja väkisinkin hymyillen mutisi itsekseen:
— Tuostapa taidan saada!
Tätä otaksumaansa koetellakseen nuori aatelismies suuntasi ratsunsa suoraan tulijaa kohti, ilmeisesti aikoen puhutella. Nähdessään tuntemattoman haluavan häneltä jotakin jälkimmäinen seisahtui pumppuhuoneen kohdalle, siirsi oikean jalkansa kolmanteen miekkailuasentoon ja siveli toisella kädellä yhä viiksiään, mutta laski toisen käden miekkansa nupille, odottaen mitä toisella oli sanottavana.