Kertomus Wilhelmi Tellistä ja Sveitsinmaan vapauttamisesta

Kirj.
Alexandre Dumas
Ruotsista suomentanut
A. Räty
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1849.
Imprimatur: I. U. Wallenius .
Ensimäinen Luku.
Werner Stauffaherista ja Melhtalista.
Keisari Albrehti Itävallasta, Habspurin su’usta, astui keisarilliselle istuimelle v. 1298. Tullessaan hallitsemaan ei ollut Sveitsissä minkäänlaista liitto- eli yhteys-kuntaa, eikä silloin vielä herroin päiviäkän pidetty. Mitä keisarin valtaan tässä maassa tulee, niin oli hänellä siinä siellä ja täällä iso joukko kaupunkia, vahvoja linnoja (varustuksia) ja maakuntia, joitten ylitse hän niinkuin päämies reivillisestä Habspurin su'usta hallitsi. Muut reivilliset heimolaiset, joitten omana muu maa oli, olivat reiviä Savoyista, Neufchatelista ja Rapperschvylista.
Waikea ja vieläpä varsin mahdotoinki olisi kirjoittaa erityistä historiaa tästä äveriäästä, rauhattomasta ja mielen huvituksiin vajonneesta vapasukuisesta säädystä, joka alati oli kääreyttyneenä tahi sotiin eli huvittelemisiin, eikä huolien alamaistensa veren vuodattamisesta, tuhlasivat he heidän omaisuuksiansa ja tavaroitansa säälimätä ja varustaen jokaisen vuoren nyppylän linnoilla ja varustuksilla laskeutuivat he sieltä kuin raatelevaiset kotkat pesistänsä, ryövätäkseen ympäristöltä, mitä mielensä halasi, ja palasivat kotiinsa vieden saaliinsa säilyyn linnojensa muurin ta'a. Eikä tässä ole luultava ainoasti maallisen Esivallan harjoitelleen tätä ryöstöä; ei suinkaan, hengelliset herratki nimittäin Baseli'n, Constanzia'n, Coire'n ja Lausanne'n piispat elivät samate, ja rikas papisto S:t Gallenissa kuin myös erokkaat seurasivat näissä aikeissa uutterasti korkeita esimiehiänsä, niinkuin ala-aateli muita suurisukuisia valtoja.
Keskellä tätä orjilta ja pahantekiöiltä täytettyä maata oli kuitenni kolme liitto-kuntaa (communer) päässyt vapaaksi; nimiltään Uri, Sveitsi ja Unterwalden, jotka jo vuodesta 1291, edellänähden surkeat onnettomuuden päivät ja vaarat lähestyviksi, antautuivat toisinensa liittokuntaan, vahvasti luvaten puollustaa toistensa henkiä, pereitä ja omaisuuksia ja tarvista myöten toisiansa myös neuvoilla ja kehoituksilla auttaa. Tämä liittolaisuus antoi sille nimen vala-yhteys (Eidsgenossen). Albrehti tullen jo levottomaksi tästä vihollisuuden merkistä kohtaansa, koki luovuttaa heitä keisarin, heidän ainoan päällikkönsä suojelluksesta ja saattaa Habspurin reivien vallan alle, arvellen jos ei joku pojistansa tulisi valituksi jälkeiseksensä Ruomin keisariksi, he kuitenkin mahtasivat olla valtivina tämän maan ylitse, joka muutoin joutusi pois Itävallan herttuain käsistä.