Pakolaiskuningas

Romaani Ranskan vallankumouksesta
Kirj.
Ranskankielestä suomentanut
Urho Kivimäki
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto OSAKEYHTIÖ, 1924.
I. Mirabeaun sanaleikki II. Kuningattaren näköinen nainen III. Tuntemattoman naisen vaikutus alkaa IV. Mars-kenttä V. Heinäkuun 14 päivä 1790 VI. Täällä käy karkelo! VIII. Tapaaminen IX. Plâtrière-kadun looshi X. Tilinteko XI. Vapaus, yhdenvertaisuus, veljeys! XII. Naiset ja kukat XIII. Mitä kuningas ja kuningatar sanoivat XIV. Eläköön Mirabeau! XV. Paetkaa, paetkaa, paetkaa! XVI. Hautajaiset XVII. Lähetti XVIII. Lupaus XIX. Selkeänäköisyys XX. Kesäkuun 20 päivän ilta XXI. Lähtö XXII. Hovisääntö velvoittaa XXIII. Alkutaival XXIV. Kohtalon oikku XXV. Kuningas tunnetaan XXVI. Pahoja enteitä XXVII. Jean-Baptiste Drouet XXVIII. Varennesin sillan vahtitorni XXIX. Prokuraattorin talossa XXX. Epätoivon neuvo XXXI. Catherine-parka! XXXII. Charny XXXIII. Uusi vihollinen
Mirabeaun sanaleikki
Siihen aikaan merkitsi ajelu Argenteuiliin miltei oikeaa matkaa. Nykyisin sinne mennään yhdessätoista minuutissa ja kymmenen vuoden perästä sinne pääsee kenties yhdessätoista sekunnissa.
Miksi Mirabeau oli valinnut Argenteuilin? Koska hänen elämänsä muistot, kuten hän oli sanonut tohtorille, kiinnittivät häntä tähän pikku kaupunkiin ja koska ihminen tuntee niin suurta tarvetta pidentää hänelle suotua lyhyttä elinaikaa, että hän takertuu voimiensa mukaan menneisyyteen päästäkseen liian nopeasti joutumasta tulevaisuuden kahleihin.
Argenteuilissa oli hänen isänsä, markiisi de Mirabeau, kuollut heinäkuun 11 p. 1789, kuten tulikin kuolla todellisen aatelismiehen, joka ei mielinyt nähdä Bastiljin valtausta.
Argenteuilin sillan päässä Mirabeau pysäytti ajurin.
»Olemmeko perillä?» kysyi tohtori.