Pohjoisnavalta päiväntasaajalle: Helppotajuisia esitelmiä

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Helppotajuisia esitelmiä
Pitänyt
Toht. A. E. Brehm
Suom. Aatto S.
Werner Söderström, Porvoo, 1891.
Lintuvuoret Pohjolassa. Tundra ja sen eläinmaailma. Aasian aro ja sen eläimet. Siperian metsät ja metsänriista sekä metsästys siellä. Sisä-Afrikan aro ja sen eläinkunta. Nisäkästen vaellukset. Lintujen rakkaus ja aviot. Apinat. Karavaanit ja aavikkomatkat. Maa ja asujamet Niilin koskien välillä. Matka Siperiassa. Pakana ostjakit. Aron vaeltelevat paimenet ja laumat. Kirgiisein kansan- ja perhe-elämä. Siperian asukkaat ja pahantekijä-siirtolaiset. Tutkimusmatkoja Tonavalla.
Lintuvuoret Pohjolassa.
Kuin luoja oli saanut valmiiksi maan ja iloitsi hyvin onnistuneesta työstänsä, alkoi saatana heti miettiä sen hävittämistä. Silloin hän ei vielä ollut karkoitettuna taivaasta, vaan asui ylienkelien joukossa niissä paikoissa, joissa autuaat oleskelevat. Ylös seitsemänteen taivaasen lensi hän ja sieppasi mahtavan ison kiven; sen hän sinkautti kaikella voimallaan alas nuoruuden kauneudesta ihanaa maata kohti. Mutta oikeaan aikaan huomasi luoja saatanan häijyn aikeen ja lähetti yhden ylienkelinsä sitä estämään. Enkeli lensi nopeammin kuin kivi ja sai suojelluksi maan. Ukkosen kaltaisella jyrinällä syöksyi kallion lohkare mereen, niin että aallot kuohuen nousivat pilviin saakka ja laajalti peittivät tulvillansa läheiset maat. Äärettömän korkeasta putoamisestaan murskautui kiven ulkokuori ja tuhansittain pirstaleita sinkoili sen ympärille mereen, muutamat häviten syvyyteen, toiset jääden korkealla ylemmäksi meren pintaa, jossa ne vielä tänäkin päivänä ovat paljaina ja alastomina kuin itse heitetyn kiven sisuskin. Silloin armahti Jumala kallioita ja päätti äärettömässä hyvyydessään antaa elämää kehittyä myöskin niille autioille kallioille. Mutta elämää tuottava maa, elämän ehto, pii melkein loppunut. Tuskin oli muuta jäljellä kuin kylvää sinne tänne vähä rahtunen.
Niin kertoo vanha tarina, joka elää ylhäällä Pohjolassa, Lapinmaan asujanten muistissa. Kivi, jonka saatana heitti, on Skandinaavia; sirpaleet, jotka putoilivat sen ympärille mereen, ovat karit ja luodot, jotka kirjavana kehyksenä ympäröivät tätä niemimaata; raot ja halkeamat, joita kiveen pudotessa tuli, ovat syvät vuonot ja laaksot sisämaassa; maarahtuset, joita luojan lempeästä kädestä siihen tipahteli, ovat se vähäinen ala hedelmällistä maata, kuin Skandinaaviassa on.