Venäjän historia 1878-1918

Produced by Sami Sieranoja and Tapio Riikonen
Kirj.
Alfred von Hedenström
Tekijän luvalla suomeksi V. Malinen
Otava, Helsinki, 1922.
_Venäjän viime vuosikymmenien historia on ennen kaikkea suuren kansan tuloksetonta taistelua voittaakseen itsellensä valtiollisen vapauden ja sen avulla itse valmistaakseen itsellensä suotuisammat taloudelliset ja sivistykselliset olot ja yleensä järjestääkseen elämänolonsa omien tarpeidensa mukaisiksi. Aleksanteri II, vapauttaja-tsaari, valtakunnan uudistaja, aikoi, uudistustensa täydennyksenä, lahjoittaa kansallensa myöskin valtiosäännön, jonka valmistuksena oli oleva hänen perustamansa kunnallinen ja maakunnallinen itsehallinto, semstvo-laitos, kansan kypsyttäjä valtiolliseen vapauteen. Keisarin murhan johdosta tämä laajakantainen aloite ylhäältä päin raukesi, ja asia sai tämän jälkeen sieltä käsin osakseen vain vastustusta, halveksimista ja, liian myöhään, väkinäisiä, puolinaisia myönnytyksiä. Vain pintapuolinen käsitystapa voi tuossa itsevaltiuden ja virkavallanvastannnassa nähdä pelkästään itsekkyyttä ja umpisokeata vanhoillisuutta: vanhan Venäjän kehittäminen länsimaiseksi, perustuslaillis-parlamentilliseksi oikeusvaltioksi kohtasi todellakin mitä suurimpia vaikeuksia: valtakunnan laajuus, sen kansallisuuksien kirjavuus, hallitsevan kansan, isovenäläisten, alhainen sivistyskanta ja puuttuva valtiota-muodostava kyky, sekä toiselta puolelta todella länsimaisen valtiokäsityksen heikko kannatus kansassa ja sen naiivi, pintapuolinen optimismi — kuviteltiinhan vielä maailmansodan aikana, romahduksen jo ollessa ovella, että parlamentillisen ministeristön asettaminen kääntäisi kaikki, sekä sodan kulun että uhkaavan sisäisen tilanteen, hyvään päin! — nämä olivat todella varteenotettavia esteitä. Mutta sittenkin! Venäjän vanha, sairas valtioelimistö kaipasi pelastuaksensa vielä suuremmista vaaroista rohkeata leikkausta — juuri sitä, mihin länsimaisen valtioihanteen kannattajat tähtäsivät. Ettei sitä leikkausta tehty, ilmenee varsinkin nyt perästäpäin valtakunnan ja kansan onnettomuutena, ja pääsyyllisenä siihen, ettei ajoissa ja ratkaisevasti astuttu valtiollisen uudistuksen tielle, astuu menneiden vaiheiden esityksestä Pobedonostsev, kahden keisarin neuvonantaja, Venäjän todellinen valtias lähes neljännesvuosisadan ajan. Suuren, pyhän Venäjän hän oli tahtonut luoda, ja hänestä tuli valtion hävittäjä. Hänen politiikkansa oli sitä politiikkaa, jonka koko tarkoitus näyttää olevan vastustaa vallankumousta ja joka juuri siksi johtaa vallankumoukseen. Tämän teoksen nimenä voisi olla Pobedonostsevista Leniniin, sillä he seurasivat toisiaan, ei vain niin, että toinen kävi toisen edellä, vaan ennen kaikkea niin, että edellinen johti jälkimmäiseen.