Hopeakauha: Satuja ja kertomuksia

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Satuja ja kertomuksia
Kirj.
Alli Nissinen
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1909.
Hopeakauha. Äidin silmät. Muisto elää. Mummo. Illalla. Kääpiön kievari. Meidän vahti. Veljekset. Suurin ilo. Jättiläinen ja paimen. Lapset matkalla. Ilmalaiva. Oppilailleni. Nuoruus. Eksyksissä. Ihmeellinen silta. Lasten ilot. Haltijat. Nuori kalastaja. Koivun lastut. Alakuloiselle toverille. Jurko-jättiläinen. Kesän ihanuus. Viisasteleva poika. Ville Valkonen. Metsälammen salaisuus. Naapurin lasten juhlat. Aarteen kaivajat. Pian. Kotimies. Eva kiikussa. Keväällä. Elokuulla. Mummolaan. Kokous. (Yksinäytöksinen leikki). Joulupäivänä. Joulunaattona. Joulu.
Eräänä valoisana kesäiltana istui muuan kalastaja onkimassa vuolaan Välijoen rannalla. Ilta oli jo niin myöhäinen, että linnut olivat menneet nukkumaan. Rannassa olevasta haka-aitauksesta kuului vasikan kellon kilahdus silloin ja tällöin. Muuten oli hiljaista.
Äkkiä ilmestyi rannalle valkopukuinen nainen, juoksi edestakaisin rantaa pitkin ja näytti välillä kuuntelevan jotakin. Sitte alkoi hän kiivaasti huitoa valkoisella liinallaan kalastajalle venheessä. Kalastaja huomasi, että nainen oli hädässä. Hän irroitti veneensä ja souti rantaan.
Nainen hyppäsi veneeseen ja työnsi veneen ankaralla voimalla joelle.
Viekää ylitse! Minua ajetaan takaa! kuiskasi hän ja istui kyyryyn vene-pohjalle. Olen viaton , mutisi hän hiljaa.
Kalastaja alkoi soutaa. Virta oli kova, mutta soutaja oli väkevä. Pian päästiin toiselle rannalle.
Älkää kertoko tästä! Luvatkaa: älkää kertoko! kuiskasi nainen, hyppäsi rannalle ja katosi tiheään lehtimetsään.