Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä

Kirj.
Suomentanut
O. A. Kallio
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1903.
Salongit Klubit Sanomalehdistö Teatteri Maalaustaide Kirkko Konventin reformit
Vainottuna ja pilkattuna julkisessa elämässä oli valistusfilosofia löytänyt turvapaikan 18:nnen vuosisadan henkevissä ja hienoissa salongeissa. Täällä se otettiin innostuksella vastaan, eikä viipynyt kauan, ennenkuin se vanhasta, ylimyksellisestä seurapiiristä muodosteli aivan uuden, pienen yhteiskunnan, joka tosin oli yhtä kevytmielinen, yhtä loistava kuin vanhakin, mutta jolla oli syvemmät harrastukset ja vapaampi sekä oikeampi käsitys olosuhteista. Näissä salongeissa valistusfilosofia raivasi tietä politiikalle, joka, myöskin vainottuna, pakeni näiden rauhaisten liesien turviin, missä ei tarvinnut pelätä mitään vainoomista. Korkeimman ylimystön naiset: markiisitar de Croy, markiisitar d'Egmont, Kustaa III:nnen ystävätär kreivitär Boufflers ja monet muut puuttuivat harrastuksella ja innolla uusiin kysymyksiin, ensin filosofisiin ja taloudellisiin, sitten reformatoorisiin ja vallankumouksellisiin, ja tällä innolla he tekivät vallankumoukselle suuren palveluksen, he kun siten välittivät korkeampien luokkien tutustumista vallankumouksellisiin aatteihin. Monelle ensi innostus jäi pysyväksi, toisille taas sillä oli vain uutuuden ja outouden viehätys, joka ei jaksanut pysyä pystyssä todellisuuden vaatimuksia vastaan. Niinpä esim. M:me Boufflers osottautui reforminystäväksi siihen päivään saakka, jona kansalliskokous päätti aatelisuuden lakkauttamisen, mutta heti senjälkeen hän kirjoitti Kustaa III:nnelle, että tuo kokous oli laittomin mitä milloinkaan oli ollut.
Kuta enemmän lähestyttiin vallankumousta, sitä vakavammaksi kävi mieliala salongeissa, ja säätyjen kokoonkutsumisen lähinnä edellisenä aikana, vv. 1788-89, poliittiset kysymykset täällä yhä enemmän astuivat etualalle. Etteivät herättäisi vallanpitäjissä epäluuloa, että muka olivat kokouspaikkana hallitusta vastaan tähdätyille salaliitoille, nämä salongit useinkin olivat olevinansa muuta kuin mitä ne itse asiassa olivat. Niinpä kuultiin vuoden 1789 alussa paljon puhuttavan eräästä salongista, jossa vastainen edusmies Bergasse piti spiritistisiä ja magneettisia istuntoja, jotka vetivät puoleensa väkeä ja olivat hyvin huudossa. Houkutuksena olivat kuitenkin vain nimeksi henki-ilmestykset ja yliluonnolliset asiat; itse asiassa tultiin tänne yhteen keskustelemaan polttavista valtiollisista kysymyksistä ja neuvottelemaan niistä periaatteista, jotka oli pantava uuden yhteiskunnan pohjaksi.