Kirjeitä myllyltäni

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Alphonse Daudet
Suomentanut ja tekijän elämänkuvauksella varustanut V. Tarkiainen
WSOY, Helsinki, 1907.
Alphonse Daudet Esipuhe Kotiintulo Beaucairen postivaunut Mestari Cornillen salaisuus Herra Seguinin vuohi Tähdet Arlesitar Paavin muuli Sanguinaire-saarten majakka Sémillanten kuolinkamppailu Tullimiehet Cucugnanin kirkkoherra Vanhukset Suorasanaisia balladeja I. Dauphinin kuolema II. Aliprefekti luonnon helmassa Bixioun salkku Tarina miehestä, jolla oli kultaiset aivot Runoilija Mistral Kolme hiljaista messua Oranssit Kaksi majataloa Milianassa Heinäsirkat Kunnianarvoisan isä Gaucher'n elämänvesi Camarguessa I. Lähtö II. Mökki III. Toivomassa (Saalista väijymässä!) IV. Punainen ja valkea V. Vaccarès Kasarmin ikävä
Alphonse Daudet oli iloisen ja aurinkoisen etelän lapsi. Luonnonihanuudestaan kuuluisat Provencen seudut, missä lyyrillinen taiderunous ensi kerran puhkesi kukkaansa trubaduurilauluissa ristiretkien aikana, on hänen kotimaansa. Sen antamat heimomerkit näkyvät hänen olemuksessaan. Sielullinen hienous ja herkkyys, avonaisuus ja joustavuus, innostus ja vilkkaus kuvastuvat hänen taiteessaan samoin kuin hänen ulkomuodossaan, jossa on jonkinlaista naisellista pehmeyttä ja suloutta yhtyneenä miehekkääseen ryhtiin.
Alphonse Daudet syntyi pienessä Nimesin kaupungissa 1840 — siis samana vuonna kuin Emile Zola — ja eli siellä kahdeksan iloista ja huoletonta lapsuusvuotta. Mutta kun isän silkkitehdasyritykset eivät menestyneet, köyhtyi perhe ja siirtyi Lyoniin, jossa poika pantiin lukioon. Yksitoikkoisiksi muuttuivat nyt Alphonsen nuoruuden päivät. Hän ei viihtynyt tuossa suuressa ikävässä tehdaskaupungissa. Hän jäi pois koulusta, vietti päivänsä vesillä pienten jokilaivojen, proomujen ja hinaajien tungoksessa, souteli sateessa, piippu hampaissa, absinttipullo taskussa, joutuen tuhansiin seikkailuihin… ja tuossa uupumuksessa, noissa ponnistuksissa ja vaaroissa hän tunsi hurjaa iloa, oman olemuksensa ja synkän näköpiirinsä avartumista. Näin hän kertoo itse tästä ajasta. Lisäksi tulivat aineelliset huolet. Kuusitoistavuotias nuorukainen sai koulunsa päätettyään ryhtyä itse hankkimaan leipänsä hoitamalla rasittavaa, vähäpalkkaista apuopettajan tointa Alais'n kaupungissa. Se oli, kuten hän itse sanoo, puutteiden ja murheen aika, jommoista hän ei toivo kenellekään ja jonka kärsimyksiä muistaessaan hän vielä vuosien perästä keskellä yötä herää kyyneliin. Hän kesti sitä vuoden päivät. Sitten hän pakeni Pariisiin vanhemman veljensä Ernestin luokse, jonka oli onnistunut päästä siellä erään sanomalehden toimitukseen. Alphonse saapui (1 p:nä marrask. 1857) perille väsyneenä ja nälkäisenä, mukanaan pieni vihko novelleja ja runoja, joista osa oli jo koulun penkillä syntynyt. Alussa oli hänellä edessään kovat vuodet, ankara taistelu toimeentulon puolesta. Hän, kuten Zolakin, sai läpikäydä koulun, joka opetti ymmärtämään, mitä puute on. Tuo suuri maailmankaupunki ei ollut siroilla lemmenlauluilla valloitettavissa, vaikka ne — Les Amoureuses — luonnonrikkaudellaan herättivätkin jonkun kirjallisuuden ystävän huomiota ja hankkivat Daudet'lle apu toimittajan paikan Figaro lehdessä.