Nivernain kaunotar: Kertomus eräästä vanhasta aluksesta ja sen väestöstä

Kertomus eräästä vanhasta aluksesta ja sen väestöstä
Kirj.
Ranskasta suomentanut Ansgarius H.
Kirjallisia pikkuhelmiä V.
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1908.
Esipuhe. I. Päähänpisto. II. Nivernain Kaunotar . III. Matkalla. IV. Tukala toimeentulo. V. Maugendren kunnianhimo.
Esipuhe.
Alphonse Daudet (s. 1840, k. 1897) kuuluu nykyaikaisista
ranskalaisista kirjailijoista kaikkein suosituimpiin. Hän on
eteläranskalainen; todella herkullisella huumorilla, mutta samalla
sydämellisellä lämmöllä on hän kuvannut rakkaita maakuntalaisiaan
pienehköissä novelleissa, joista tässä mainittakoon Taraskonin
Tartarin , ja samoin persialaisia tapoja. Suurempiakin romaneja on hän
kirjottanut ja luonnollisesti päässyt niissä syvemmälle sielunelämää
kuvatessaan, mutta niissäkin enin viehättävät pienet värikkäät ja
elävät erikoiskuvat, temmaten mukaansa, ei jännittävällä juonella ,
vaan teeskentelemättömän sieluelämän ja esityksen hienolla suloudella.
— Yksi näitä kirjallisuuden hienoimpia pikkuhelmiä tarjotaan tässä
vihkosessa suomalaiselle lukijalle.
Ensimäinen luku.
Päähänpisto.
Ollaan Temple-korttelissa, Eufents-Rouges-kadulla. Tämä on kapea kuin
viemäritorvi; katuojissa seisovaa vettä; kadulla mustia likalätäköitä,
homeen ja likaveden lemua ammottavista porttikäytävistä.
Molemmin puolin katua hyvin korkeita taloja kasarmimaisine akkunoineen
ja likaisine ruutuineen ilman verhoja; ne ovat asuntoja päiväläisille,
kotona työskenteleville, muurarien asumuksia ja yömajoja.