Pikku mies

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
A. Daudet
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1917.
I osa:
I. Tehdas. II. Torakat. III. Hän on kuollut! Rukoilkaa hänen puolestansa! IV. Punainen vihko. V. Elätä itsesi. VI. Pikku pojat. VII. Läksyjen pänttääjä. VIII. Mustat silmät. IX. Boucoyran'in juttu. X. Pahat päivät. XI. Ystäväni miekkailumestari. XII. Rautarengas. XIII. Viot'in avaimet. XIV. Baptiste eno.
II osa:
I. Minun kalossini. II. Saint-Nizier'in papin lähettämä. III. Jacques äitini. IV. Meidän menoarviomme. V. Valkea Käki ja ensimmäisen kerroksen nainen. VI. Pierrotte'in elämäntarina. VII. Punainen ruusu ja mustat silmät. VIII. Eräs ilta Saumon'in kauppakujassa. IX. Sinusta tulee porsliinikauppias. X. Irma Borel. XI. Sokurisydän. XII. Tolokototinjan. XIII. Pako. XIV. Uni. XV. Poismeno. XVI. Unen loppu.
Olen syntynyt toukokuun 13 päivänä 18—, eräässä Languedoc'in kaupungissa, jossa niinkuin kaikissa etelän kaupungeissa, on runsaasti auringonpaistetta, jokseenkin paljon tomua, karmelilaisluostari ja pari, kolme muistomerkkiä roomalaisajoilta.
Isälläni, herra Eyssette'illa, joka tähän aikaan harjoitti silkkihuivien kauppaa, oli suuri tehdas kaupungin ulkopuolella. Tämän alueesta oli hän lohkaissut itselleen mukavan, plataanien varjoaman asunnon, jonka tilava puutarha eroitti tehtaasta. Täällä tulin maailmaan ja vietin ensimmäiset ja ainoat onnen vuoteni. Siksipä ovatkin puutarha, tehdas ja plataanit ikipäiviksi painuneet muistooni, ja kun vanhempieni häviö pakoitti minut niistä eroamaan, kaipasin niitä kuin rakkaita henkilöitä.
Minun on pakko heti aluksi sanoa, ettei syntymäni tuottanut onnea Eyssetten perheelle. Keittäjättäremme, vanha Annou, on monasti kertonut minulle, kuinka isäni, joka silloin oli matkoilla, yhtaikaa sai tiedon minun maailmaantulostani ja erään marseillelaisen liiketoverinsa karkaamisesta, ja kun viimemainittu seikka aiheutti hänelle yli neljänkymmenen tuhannen markan tappion, niin ei isä ilon ja surun vaiheilla tietänyt, pitikö hänen itkeä liikekumppaninsa katoamista vai iloita pikku Danielin onnellisesta maailmaantulosta… Itkeä sinun olisi pitänyt, isä rukka, itkeä kahdesta syystä!…