Herön kartanon Gunvor

Kirj.
Suomennos
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1918.
Pohjolan kansalle ja merelle:
Préservez-moi, mon Dieu! La mer est si grande et ma barque est si petite!
(Bretagnelainen kansanlaulu.)
Auta minua Jumala! Meri on niin suuri — ja purteni on niin pieni!
Tämä on vanhan kansanlaulun loppusäe, jota Bretagnen kalastajat ovat
laulaneet kautta vuosisatain. Loppusäe, joka on kaikunut ja aina on
kaikuva siellä, missä on merta, missä on elämää ja taistelua.
Kaikilla kielillä, kaikkien ihmissukujen uskonnoissa esiintyy tämä
laulu, tämä sama: Auta meitä, Jumala, meri on suuri, pursi pieni!
Meri on suuri ja mahtava, se on ottanut maan syliinsä, se on
muodostanut elämän; se ulottuu kaikkialle.
Kuka tuntee sen? Mitä voivat kertoa siitä ne, jotka enimmän tietävät? Kuinka paljon he tietävät lopulti?
Niillä, jotka eivät tiedä mitään, mutta vain ovat eläneet elämänsä
aivan meren rannalla — eiköhän heillä usein ole enemmän kerrottavaa.
Sillä meri on kertonut heille salaisuuksia. Kansa, joka asuu siellä
pitkillä rantamilla, tietää hyvin, että enemmän kuin maa, jolle se on
rakentanut majansa, on meri sen äiti.