Pieni palvelustyttö

Kirj.
Suomentanut
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1909.
1. Ensimmäinen askel palveluksen saamiseksi. 2. Tätini palveluksessa. 3. Olen valmis palvelukseen. 4. Maantienlokaa. 5. Liikanaista uskollisuutta. 6. Lähetyssukka. 7. Eräs toveri. 8. Todellinen pieni lähetyssaarnaaja. 9. Takaisin Lontooseen. 10. Sairas kapteeni. 11. Pieni sankaritar. 12. Sairaskäyntejä. 13. Kolehti.
Ensimmäinen askel palveluksen saamiseksi.
Hän istui Bone Alleyn varrella erään talon oven kynnyksellä. Hänen
ympäristönsä oli sellainen, jommoista näillä seuduilla Lontoossa
köyhien kortteleissa näkee joka päivä; eikä hän itse myöskään
herättänyt mitään huomiota tässä ympäristössä. Kymmenestä hänen
ohitsensa kulkevasta henkilöstä olisi yhdeksän mennyt menojaan suomatta
hänelle silmäystäkään.
Hän oli puettu ruskeaan hameeseen, mustaan liiviin sekä virttyneeseen
siniseen huopahattuun, johon oli koristeeksi pantu musta nauhasolmuke
sekä harmaa likainen variksensulka. Hän oli kietonut käsivartensa
polviensa ympäri, ja jalat, joissa oli rikkinäiset kengät, lepäsivät
jonkunlaisen appelsiininkuorista ja rikkinäisistä pulloista sekä
tinasohjosta muodostuneen läjän päällä. Hänen silmänsä olivat siniset
ja suuret, ja hänen hiuksensa, jotka olivat epämääräisen ruskeata
väriä, riippuivat oikosina suortuvina hänen hentojen vilustuneiden
kasvojensa ympärillä. Mutta hän oli uneksija. Tarkka tutkija olisi
havainnut, että hänen sielunsa oli kaukana hänen ympäristöstään. Äkkiä
ilmaantui hymyily hänen huulilleen ja silmiin syntyi loiste sellainen,
ettei mikään Bone Alley'ssa voinut sitä aiheuttaa. Greeta, sinä
kiipeät liian korkealle, tule alas!
Hän oli tottunut juttelemaan oman itsensä kanssa. Hänen läheisyydessään
ei ollut ketään. Etäämpänä seisoi posetiivin soittaja muutamien
tanssivien lasten ympäröimänä.
Paras että lähdet liikkeelle, Greeta , jatkoi hän. Täti varmaankin jo
pian sinua huutaa.
Hitaasti hän nousi istualta, ja sitten kuin hän oli oikaissut laihat
jäsenensä, rupesi hän astelemaan ylös jyrkkiä portaita myöten. Ylös
ja yhä ylöspäin kolmea pitkää porrasosastoa pitkin. Erilaisia löyhkiä
tunkeili ulos niistä monista ovista, joiden ohitse hän asteli, ja
helposti saattoi arvata, mitä tointa oli kullakin asukkaalla, jolle
nuo ovet kuuluivat. Suovan, paistetun sianlihan ja kalan haju tunkeusi
esiin. Melkein kaikkialla keitettiin ja paistettiin, sillä kello oli
yksi, ja siis oli päivällisaika.