Paita

Kirj.
Anatole France
43. ranskalaisesta painoksesta suomentanut
L. Onerva
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1915.
1. Kuningas Kristoffer, hänen hallituksensa, tapansa ja sairautensa. 2. Tohtori Rodrigon parannuskeino. 3. Herrat Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus etsivät onnellista miestä kuninkaan palatsista. 4. Hieronymus. 5. Kuninkaallinen kirjasto. 6. Volmarin herttua. 7. Rikkauden suhde onneen. 8. Pääkaupungin salongit. 9. Onni olla rakastettu. 10. Onko onni siinä, että olemassaolon-tunto lakkaa. 11. Sigismundus Dux. 12. Onko pahekin avu. 13. Kirkkoherra Puolikinnas. 14. Onnellinen ihminen.
Anatole France
Anatole France (synt. 1844) on nykyisen Ranskan huomatuimpia nimiä henkisen elämän alalla — kaunokirjailijana suuri tyylimestari ja ajattelijana terävä elämänkysymysten seuloja. Hänen kirjallisen työskentelynsä johtavana aatteena on inhimillisen tiedon ja sivistyskehityksen kiitellyn oivallisuuden epäily, ja onpa hän toiselta puolen myös asettunut sille kannalle, että tietämättömyys onkin sekä onnen että olemassaolon ehto: nykyaikainen sivistys on hänen mielestään vain oppinutta raakalaisuutta, yksinkertainen iloitseminen kauneudesta ja luonnollinen sydämenhyvyys ovat todellisempaa kuin tieteily ja tietämyskyky. Näitä filosofisia käsityksiään hän vasiten esittää v. 1894 ilmestyneessä Le jardin d'Epicure teoksessaan, mutta ne ilmenevät hänen tuotannossaan kauttaaltaankin eivätkä vähimmin tässä pikku suomennoksessa, satunovellissa, joka kuuluu v. 1909 ilmestyneeseen kokoelmaan nimeltä Les sept femmes de Barbe-Bleue? (”Siniparran, seitsemän- vaimoa ).
Tietämättömyyden kaunopuheinen puolustaja on itse mitä monipuolisimmin sivistynyt lukumies, joten hän teoksissaan kykenee eloisasti asettumaan eri sivistys- ja aikakausiin, eläytymään niiden henkeen, esittäessään ihmiskuntaa kaikilta mahdollisilta näkökannoilta. France ei ole välittänyt tarkoin harkittujen romaanien luomisesta, vaan pikemmin yhdistelee mieleensä juolahtaneita eri aiheita, pidellen niitä kiehtovan taiteellisesti ja leikittelevällä mielikuvituksella. Hänen runsaanlaisesta tuotannostaan on vain muuan varhainen romaani tähän asti ilmestynyt suomeksi, ja tarpeelliselta on tuntunut esitellä hänet tällaisessa huokeahintaisessa sarjassa, jonka ohjelmana on edustaa laajalle pohjalle suunniteltua valikoimaa maailmankirjallisuudesta. Soveliaimmalta on näyttänyt tällöin satunovelli, jonka alkuperäinen muoto on yltyleiseen tunnettu; lukijalla on sitä parempi tilaisuus tarkkailla, millä tavoin ranskalaisen kulttuurin edustaja — kulttuurin arvoa halventaessaankin — laajentaa tällaista vanhaa aatetarinaa ja käyttää sitä omien opetustensa välineenä. Siinä myös ilmenee selkeästi kansallisluonne, jonka piirteistä kevytmielisyys on varmaan liiaksikin pistänyt ulkomaalaisen silmään, vaikka se useinkin merkitsee vain suorapuheisuutta asioista, jotka muualla eivät vaiteliaisuudella tule olemattomiksi.