Pikku Pietari

Kirj.
Anatole France
Suomentanut
J. Hollo
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, 1924.
I. Incipe, parve puer, risu cognoscere matrem II. Varhaisimmat ajat III. Alphonsine IV. Pikku Pietari mainitaan sanomalehdessä V. Väärän arvostelman vaikutukset VI. Neron kohtalona on kärsiä vääryyttä VII. Navarino VIII. Kuinka jo varsin varhain kävi ilmi, että minulta puuttui liikevaistoa IX. Rumpu X. Kiinteästi yhteenliittynyt teatteriseurue XI. Liinannöyhtää XII. Sisarukset XIII. Catherine ja Marianne XIV. Tuntematon maailma XV. Herra Ménage XVI. Hän laski kätensä päälaelleni XVII. Veli on luonnon lahjoittama ystävä XVIII. Mummo Cochelet XIX. Rouva Laroque ja Granvillen piiritys XX. Hioivat hampaitansa nuo julmat hirviöt XXI. Papukaija XXII. Eno Hyacinthe XXIII. Bara XXIV. Mélanie XXV. Radégonde XXVI. Caire XXVII. Luolaihmisten nuori jälkeläinen XXVIII. Monihaarainen elämä XXIX. Neiti Mérelle XXX. Pyhä vimma XXXI. Minä kohtaan ensimmäisen kerran Rooman naarassuden XXXII. Perhosensiivet XXXIII. Syrjähuomautus XXXIV. Lukiolainen XXXV. Huoneeni
Incipe, parve puer, risu cognoscere matrem. (Naurust' ensiks tuntemahan opi äitisi, piltti.)
Äitini on usein kertonut minulle erinäisistä syntymääni liittyvistä seikoista, jotka eivät ole minusta näyttäneet niin merkittäviltä kuin hän otaksui. En ole kiinnittänyt niihin ollenkaan huomiota, ja ne ovat häipyneet muististani.
Kun lapsi syntyy maailmaan, kätilö siinä tarvitaan; myös tätikullat tulla saa…
Ainakin voin kuulopuheiden nojalla vakuuttaa, ettei se tapa ja käytäntö, josta nuo erään vanhan parisilaisen sepittämät säkeet kertovat, ollut Louis-Philippen hallituskauden lopulla tyystin hävinnyt. Rouva Nozièren huoneeseen näet oli kerääntynyt suuri seura kunnianarvoisia naishenkilöitä odottamaan minun vapautumistani. Oltiin huhtikuussa; sää oli viileä. Neljä viisi samassa kaupunginosassa asuvaa tätiä, heidän joukossaan rouva Caumont, kirjakauppias, leskirouva Dusuel ja rouva Danquin, lisäsivät puita lieteen ja joivat hehkuviiniä äitini kokiessa ankaria tuskia.