"Herrat pitävät vaaleaverisistä"

Tuloillaan elävän naisen valaiseva päiväkirja
Kirj.
Suomentanut
Valfrid Hedman
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1927.
Herrat pitävät vaaleaverisistä Kohtalo jatkaa tapahtumistaan Lontoo ei ole todella mitään Pariisi on jumalainen Keskuseurooppa Äly on tosiaan kaikki kaikessa
Maaliskuun 16 p:nä.
Muuan herratuttavani ja minä söimme päivällistä Ritzissä eilen illalla, ja hän sanoi, että jos ottaisin kynän ja paperia ja kirjoittaisin muistiin kaikki ajatukseni, niin siitä tulisi kirja. Tuo melkein hymähdytti minua, koska siitä oikeastaan tulisi pikemminkin hyllyllinen tietosanakirjaniteitä. Minähän ajattelen melkein herkeämättä. Tarkoitan sitä, että se on mielihuviani, ja toisinaan voin istua ajatuksissani tuntikaudet mitään muuta tekemättä. Ja nyt tämä herrasmies sanoi, että älykkään tytön tulisi käyttää älyään muuhunkin kuin pelkkään ajattelemiseen. Sanoipa vielä, että ainakin hänen pitäisi tuntea äly, milloin hän sen tapaa, koska hän istuu senaatissa ja oleskelee paljon Washingtonissa; ja kun hän tulee kosketuksiin älyn kanssa, huomaa hän sen aina.
Asia olisi muutoin voinut haihtua tuuleen, mutta tänä aamuna hän lähetti minulle kirjan. Ja kun palvelijattareni toi sen minulle, sanoin minä: Niin, Lulu, tässä on taas kirja, emmekä ole vielä lukeneet puoliakaan entisistä. Mutta kun kirjan avattuani näin sen olevan ihan tyhjän, muistui mieleeni, mitä herratuttavani oli sanonutpa sitten käsitin, että se oli päiväkirja. Näin siis ryhdyin kirjan lukemisen asemesta kirjaa kyhäämään.
Mutta nyt on maaliskuun 16 päivä ja tietenkin liian myöhäistä alkaa tammikuusta, mutta se ei tee mitään, koska herratuttavani, herra Eisman, oli kaupungissa melkein koko tammi- ja helmikuun; ja hänen ollessaan kaupungissa tuntuu toinen päivä ihan samanlaiselta kuin toinenkin.
Tarkoitan, että herra Eisman on nappien alalla chicagolaisen tukkuliikkeen johtaja, ja hän on se herrasmies, joka melkein kaikkialla Chicagossa tunnetaan nappikuningas Gus Eismanin nimellä. Ja koska hän on se herrasmies, joka on alkanut harrastaa minun kasvattamistani, saapuu hän tietysti vähän väliä New Yorkiin nähdäkseen, kuinka älyni on kehittynyt viime tapaamisemme jälkeen. Mutta herra Eismanin ollessa New Yorkissa näymme aina tekevän samaa, ja jos selostan yhden päivän, tarvitsisi minun piirtää päiväkirjaani vain yhtäläisyysmerkit kaikkien muiden kohdalle. Tarkoitan, että aina syömme päivällistä Colonyssa ja käymme teatterissa ja Trocaderossa, ja sitten herra Eisman saattaa minut kotiin. Ja kun herrasmies harrastaa neitosen kasvattamista, haluaa hän tietenkin jäädä juttelemaan päivän tapahtumista, kunnes tulee kovin myöhä, niin että seuraavana päivänä olen ihan uuvuksissa enkä oikeastaan nouse vuoteestani ennenkuin on aika pukeutua mennäkseni syömään päivällistä Colonyssa.