Kaarinan kesäloma

Kirj.
Anni Swan
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1918.
Kaarina Holsti astui ensimmäistä kertaa eläessään sisään sairaalan
portista. Pelonsekaisella kunnioituksella hän katseli suurta
punaista tiilirakennusta kirkkoineen. Käytävässä, jo heti ovesta
sisään tultaessa, lehahti sairaalailma vastaan; nuoresta, kevätilman
tuoksua äsken hengittäneestä tytöstä tuntui miltei kaamealta tänä
nukutusaineiden, lysolin ja lääkkeiden täyttämä ilmakehä.
— Saako tavata tohtori Holstia? kysyi hän käytävässä liikkuvalta
sisarelta.
— Olkaa hyvä, numero 19.
Kaarina avasi oven. Hän oli päättämällä päättänyt olla vahva ja iloinen
tavatessaan vanhemmat. Mutta kun hän näki isän kalpeana ja oi, kuinka
laihtuneena, kärsivän näköisenä, pettivät hänen voimansa.
— Isä rakas, rakas isä, muuta hän ei saanut itkultaan sanotuksi
heittäytyessään syleilemään vuoteella lepäävää isäänsä.
Isän huulet vapisivat.
— Lapsi kulta, sopersi hän. Mutta hänen kätensä ei noussut hyväilemään
lempitytärtä kuten aina ennen.
Tohtorinna Holsti tarttui lempeästi tytön päähän ja kohotti hänen
kyyneleiset kasvonsa peitteeltä, jonne hän ne oli kätkenyt.
— Etkö äitiä tervehdikään?