Ollin oppivuodet

Kirj.
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1919.
I. Olli karkaa kotoa. II. Suutarimestari Simolin. III. Hyljätty ja yksinäinen. IV. Ystävykset. V. Merille! VI. Uusi oppipoika. VII. Hillevi. VIII. Olli saa uusia harrastuksia. IX. Olli kertoo Rauhalasta. X. Teatterinäytäntöjä ja sairautta. XI. Simolin virittää uusia juonia. XII. Kolme vihellystä ja pako. XIII. Koivumäessä. XIV. Hillevi pääsee Rauhalaan.
Ensimmäinen luku.
Koivumäen kartanon puutarhasta kuului äänekkäitä huutoja, itkun
vaikerrusta ja kiivasta puhetta.
Pieni kiharatukkainen poika juoksi pitkin hiekoitettua käytävää,
hengästyneenä, hatuttomin päin. Hänen järjestään riensi vaaleaan
pumpulihameeseen puettu nuori tyttö pelästyneen näköisenä.
— Olli, Olli, minne sinä menet? huusi hän.
Poika pysähtyi, käänsi punoittavat kasvonsa häneen ja huusi jalkaa
polkien:
— Minä lähden pois täältä. Karkaan. Te olette kaikki pahoja. Isä ja
äiti, Pentti ja sinä. Minä en tule koskaan enää takaisin.
Hän tarttui portin salpaan, avasi sen ja heitti portin kiinni
jälkeensä, niin että kumahti yhä hokien: — Minä karkaan, karkaan.
— Voi, voi, päivitteli lastenhoitaja nähdessään hänen juoksujalkaa
jatkavan matkaansa. Ihanko se poika tosissaan puhuu? Pitääpä juosta
jälkeen.
— Anna lapsen kiukutella, sanoi sisäkkö, joka melun kuullessaan oli
juossut paikalle. — Mokomakin äkäpussi, ei hänestä ole muuta kuin
kiusaa. Vasta yhdeksänvuotias ja komentaa koko taloa, aivan kuin olisi
kartanon isäntä.