Tottisalmen perillinen

Kirj.
Anni Swan
Porvoo Helsinki,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1918.
1. Nuori herra. 2. Kepposia. 3. Pappilassa. 4. Yrjö. 5. Ystäviä ja vihollisia. 6. Uusi koti. 7. Koulussa. 8. Muukalaiset. 9. Salaperäisyyttä. 10. Tottisalmen perillinen. 11. Ateenassa. 12. Taaskin Tottisalmessa.
Ensimmäinen luku.
Maisteri Amos Ticklenius seisoi hajasäärin koulupöydän ääressä. Hänen
pienet hailakansiniset silmänsä hohtivat pyhää tulta silmälasien takaa,
ja luiseva oikea käsi haravoi tuon tuostakin punaista pystytukkaa. Hän
opetti mieliainettaan Kreikan historiaa.
— Ja silloin nuo jalot kolmesataa, Spartan uljaat pojat,
pelkäämättömät sankarit, päättivät yhtenä miehenä mie-mie — — —
— Kas niin, nyt hän taas alkaa änkyttää, kuten aina, kun innostuu,
kuiskasi Beata, lihava kymmenvuotias tytöntyllerö, veljelleen
Klaukselle.
Mutta Klaus ei häntä kuullut. Hänellä oli muuta tärkeämpää tointa.
Hän oli juuri avaamassa sikarilaatikkoa, jonne suurella vaivalla oli
samana aamuna saanut ampiaispesän suljetuksi, ja juuri samalla hetkellä
kun sparttalaiset maisteri Tickleniuksen johdolla viimeiseen mieheen
suistuivat Thermopylain solassa, kuului huoneessa kauhea pörinä, ja
parvi ampiaisia lentää pörräsi pitkästä vankeudestaan vimmastuneena
ympäri huonetta. Beata kirkaisi ja kätki kasvonsa esiliinaan, ja
maisteri Ticklenius seisoi kuin salaman iskemänä.
— Tämä on kerrassaan julkeata kuulumatonta.
— Teillä ei ole rahtuakaan ymmärtämystä. Minä teille ke-ke-kerron
sparttalaisten sankarikuolemasta, ja te vain ampiaisia pör-pörr —.
Ja maisteri niisti pitkää terävää nenäänsä kuuluvasti punaiseen
pumpulinenäliinaan.
— Minä tuon vain hiukkasen eloa kuivaan esitelmäänne, maisteri, ilkkui
Klaus. Ampiaiseni ovat tietysti persialaisia. Sparttalaisten kaaduttua
ne hyökkäävät Ateenaa kohti, ymmärrättehän.