Kaarilan tytöt

Kertomus nuorisolle
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1920.
I. Pitkin Päijännettä ja Jämsänjokea. II. Kotona. III. Äidin-äidin kirstu. IV. Pyryn ystävätär. V. Aurinkokylpyä ja lehmiä. VI. Ilta Satukannaksella. VII. Pollen syntymäpäivä. VIII. Ruusunpunainen puku. IX. Synninlukko. X. Kreets käy maailmalla. XI. Tehdas. XII. Untuvasta, kotoalähdöstä ja Pyryn palkasta.
Pitkin Päijännettä ja Jämsänjokea.
Huu — uu — iih! Juna pysähtyi Vesijärvelle. Toisiaan työnnellen kiiruhti matkustajain joukko tavaroittensa kimppuun. Oli toukokuun viimeisiä päiviä. Päijänteen kauniit seudut vetivät taaskin puoleensa kesävieraitten tulvan sekä kotiin palaavien opettajain ja koululasten joukot.
Puh — huh, shuh — huh , puhkuivat satamassa laivat. Ne liikahtelivat levottomasti ja syöksyttivät vahvoja savuja, aivan kuin kiirehtiäkseen matkustajia. Ja kiirettä matkustajat pitivätkin: he hätyyttivät asemamiehiä ja hoputtivat laivamiehiä, jotka ketterästi pujahtelivat joukossa ja kärräsivät tavaroita laivaan.
Pitkä, hintelä ylioppilas keikaroi tyhjäntoimittajana joukossa ja kiikaroi neitosia. Hän seurasi mielenkiinnoin nuorta tyttöä, joka tunkeusi vaunusta vaikeasti laahaten suuria kantamuksia. Sininen kävelypuku ja valkoinen hattu, hoikka ja hauska!
Ylioppilas harppasi avuksi.
Suvaitsetteko, neiti? Hän kumarsi ja otti tytön raskaat tavarat.
Olen hyvin kiitollinen! — 'Heinola'-laivalle! Ja tyttö kääntyi takanaan kurkkivan vanhan mummon puoleen. Menkää tuon herran perässä. Hän vie tavaranne perille. Tuolla noin on 'Heinola'. Hyvää matkaa! Hän puristi iloisesti vanhuksen kättä. Ja mummo lyllersi aika vauhtia auttajansa perässä.
Ylioppilas palasi pian takaisin ja tapasi neitosensa toimittamassa tavaralippuaan Lahti -laivan miehelle. Sitten hän näki hänen ottavan parkuvan pienokaisen eräältä vaimolta, että tämä sai etsiä tavaroitaan.