Vekkulit ja kekkulit: Leikki-näytelmä kahdessa näytöksessä

Produced by Tapio Riikonen
Leikki-näytelmä kahdessa näytöksessä
Kirj.
G. W. Edlund, Helsinki, 1905.
Senssuurin hyväksymä tammikuun 16 p:nä 1905.
Pietari von Sorvi, Peltolan kartanon isäntä. Aatami von Sorvi, edellisen nepaa, nuori alotteleva talollinen. Paloviinus, | Rinnusteliain, | matkustelevaisia ylioppilaita. Varonen, | Simo Kekkuli, vanha, rikas varatuomari, Pöllölan isäntä. Mikkeli Kekkuli, edellisen poika, lauluja sepittävä ylioppilas. Kirjaliini, ylioppilas. Löllenflyhti, sotaherra.
Asia on tapahtuvanansa Hämeessä kesäisaikaan.
(Näkyy kallio järven rannalla, kataja- ja kuusipensaita, kahden koivun välillä ruoho-sutikoita (penkkejä) ja maalaamaton pöytä.)
1:nen Kohtaus.
Varonen. Paloviinus. Rinnusteliain (lonkallansa, nojaten ruoho-penterään).
VARONEN: Tuo Sorvi on sentään helkkarin kelpo poika; ei hän yhtään suuresta suvustansakaan isottele, niinkuin muut köyhät aatelismiehet. Moni hänenä olisi jo aikaa mennyt tarkkampujaksi, joiden joukossa semmoisten vapaasukuisten ei tarvitse kauvan kivääriä kantaa, vaan kohta pääsevät upseeriksi niinkuin pyssystä vaan , sanoi Laukelan lukkari — sitten saavat helposti pankeistakin rahaa ja elävät kuin huhdassa. Mutta Sorvi hän eleskelee vaan täällä omilla vähillä varoillansa, tekee ehtimiseen työtä talonsa parannukseksi, ja on tyytyväinen ja iloinen, kuin muutkin peltomiehet.
PALOVIINUS: Kyllä! Mutta isännäksi ei hänestä sentään ole. Kumminkin kolme hetkeä (katsoo kelloansa) olemme jo luonansa olleet ja tuskin suutamme avanneet. Olisi minulla nyt jo niin uljas kartano ja paljo varoja, kuin toivon tästä viiden vuodenkin jälkeen olevan, kas minäkös polttaisin viinaa ja panisin olutta, että vieraani saisivat vaikka uida. — Mitä tämmöisestä kuivasta elämästä?!