Kaksikymmentä: novellikokoelma

E-text prepared by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Kirj.
Anton Tsehov
Venäjästä suomentanut Reino Silvanto
Yrjö Weilin, Helsinki, 1909.
Asianmukaisia toimenpiteitä. Kauhea yö. Naimiskauppa. Soittajan seikkailu. Salaisuus. Hyvin kävi. Paha poika. Kumma kuvastin. Kyökkipiian naiminen. Virkamiehen kuolema. Liiotteli. Naamioitu. Leikinlasku. Hammassärky. Neiti N. N:n kertomus. Ilkityö. Samppanja. Vedonlyönti. Kuuluisuus. Ikäviä ihmisiä.
Asianmukaisia toimenpiteitä.
Keskipäivän aurinko valaisee pientä maaseutukaupunkia, jota — kuten sikäläinen vankilan johtaja väittää — ei edes suurennuslasilla voi löytää maantieteellisestä kartasta. Hiljaisuus ja rauha vallitsee. Raatihuoneelta puotirivejä päin liikkuu hitaasti terveyslautakunta, johon kuuluvat kaupunginlääkäri, poliisimestari, kaksi kaupungin valtuusmiestä ja yksi kauppaseuran edustaja. Kunnioitettavan matkan päässä heidän jälessään astuu poliiseja… Lautakunnan matka on, kuten matka helvettiin, täynnä hyviä tarkotuksia. Terveydenharrastajat keskustelevat siivottomuudesta, pahasta hajusta, asianmukaisista toimenpiteistä ja muista koleramaisista asioista, huitoen ahkerasti käsillään. Juttu on siihen määrin mieltäkiinnittävä ja järkevä, että edellä kulkeva poliisimestari yht'äkkiä innostuu ja kääntyen muitten puoleen ilmottaa:
— Näin, hyvät herrat, pitäisi meidän kokoontua vähän useammin pohtimaan asioita! Se on niin hauskaa ja tuntee olevansa seurassa, kun muulloin sitä vastoin emme taida muuta kuin kinastella. Jumal'avita!
— Mutta kenestä me oikein alamme? sanoo kauppaseuran edustaja uhria valitsevan pyövelin äänellä kääntyen lääkärin puoleen. — Eikös aleta Osheinikowin puodista? Hän on, ensinnäkin, suuri lurjus ja… toiseksi, olisi jo aika pitää sitä veijaria vähän silmällä. Pari päivää sitten lähetti minulle tattariryynejä, joissa, suokaa anteeksi, oli rotan likaa seassa… Minun vaimoni ei voinut mitenkään syödä niitä!
— Niin, mitä teemme? Alammeko Osheinikowista vai kuinka? — sanoo lääkäri välinpitämättömästi.