Venäläistä rakkautta

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Anton Tshehov
Venäjästä suomentanut Reino Silvanto
WSOY, Porvoo 1922.
Arvoituksellinen luonne. Iso Volodja ja pikku Volodja. Ariadna. Vera. Volodja. Taudinpuuska. Huimapää.
Arvoituksellinen luonne.
Ensimäisen luokan rautatienvaunu.
Tummanpunaisella sametilla päällystetyllä sohvalla istuu sievänpuoleinen nainen puoleksi nojaavassa asennossa. Kallisarvoinen, hepeninen viuhka vapisee hänen suonenvetoisesti puristetussa kädessään, silmälasit putoavat tuon tuostakin hänen kauniilta, pieneltä nenältään, rintasolki milloin kohoaa, milloin laskeutuu kuin vene aallokossa. Hän on liikutettu… Toisella sohvalla, häntä vastapäätä, istuu kuvernöörin virastossa palveleva, erinäisiä toimia varten asetettu virkamies, nuori vasta-alkava kirjailija, joka painattaa kuvernementin sanomalehtiin pieniä kertomuksiaan eli novelleja, joiksi hän itse niitä sanoi. Niissä hän kuvasi suuren maailman elämää… Hän katselee naista kasvoihin, katselee läheltä, tuntijan tavoin, tekee havaintoja, tutkii tätä eksentristä, salaperäistä luonnetta, ymmärtää ja pääsee perille… Tuon naisen sielu oli kuin hänen kämmenellään.
— Oo, minä pääsen perille teistä! — virkkaa erinäisten toimien virkamies suudellen naisen kättä rannerenkaan kohdalta. — Teidän herkkä henkenne pyrkii ulos labyrintin sokkeloista… Niin! Taistelu on kammottava, hirvittävä, mutta… älkää masentuko! Te voitatte!
— Kirjoittakaa minusta, Voldemar! — sanoo nainen surullisesti hymyillen. — Elämäni on niin täyteläinen, vaihteleva, kirjava… Ja pääasia — olen onneton! Olen dostojevskilainen kovan onnen lapsi… Näyttäkää maailmalle minun sieluni, Voldemar, minun poloinen sieluni! Te olette psykoloogi. Emme ole vielä tuntiakaan istuneet tässä keskustellen, mutta te olette jo päässyt minusta perille!
— Puhukaa, rukoilen teitä, puhukaa!