Runoilijan salaisuus

Kirj.
Antonio Fogazzaro
Italian kielestä suomentanut
Eino Palola
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1914.
Nuova Antologian herra päätoimittajalle.
Eräs nainen, jota minulla ei ole kunnia tuntea persoonallisesti, on lähettänyt minulle myötäliitetyn käsikirjoituksen. Aioin myös lähettää Teille sen mukana seuranneen hienon kirjeen, mutta olen kadottanut sen. En siis voi muuta kuin kertoa sen pääasiallisen sisällyksen:
Tuo nainen oli saanut käsikirjoituksen perintönä sen tekijältä, joka taisteli italialaisten kirjailijoiden riveissä saaden osakseen kunniaakin ja kuoli melkein äsken, muutamia vuosia sitten. Hän ilmaisee käsikirjoituksessaan luulonsa mukaan salaisen osan elämästään, ja pyytää ystävätärtään julkaisemaan kertomuksen, jos asiat sitä vaativat. Nyt näyttää siltä, että runoilijalla olisi ollut väärä käsitys salaisuutensa säilymisestä, sillä siinä Lombardian kaupungissa, jossa hän asui, tunsivat jotkut sen verrattain hyvin. Asiain näin ollen ei olisi syytä julaista sitä, mutta edellämainitun naisen mielestä olisi väärin pitää salassa kertomusta rakkaudesta, joka hänestä on ylevää, silloin kun maailmaa kiertää kaikenlaisia kuvauksia jokapäiväisestä, alhaisesta lemmestä. Ehdotan siis, että käsikirjoitus julaistaisiin romaanin muodossa, julkaisematta päähenkilön nimeä ja vaihtamalla muut toisiin, paitsi yhtä, jota kellään ei ole sydäntä muuttaa. Hän ehdottaa vielä romaanin nimeksi 'Runoilijan Salaisuus' ja pyytää minua ottamaan tehtäväkseni saattaa sen julkisuuteen 'Nuova Antologiassa', jossa saman kynän tuotteita ilmestyi vuosien 1863 ja 1880 välillä.
En ole pahaksi onneksi kyllin nuori ottaakseni sydämestäni osaa tällaiseen tarinaan, vaikka se liikuttikin paljon tuota hienoluonteista naista. Kuitenkin täytyy minun myöntää, että rakkaus, josta siinä kerrotaan, on harvinaisempaa nykyaikaisessa kirjallisuudessa kuin todellisessa elämässä, ja teen sen siis ilolla tunnetuksi. Salataanko nimet vai ei näyttää meistä yhdentekevältä, sen saa lähettäjättären omatunto ratkaista. Kirjoitin vain, että jos yksi muutetaan, muutettaisiin kaikki. Mitä hän vastasi tai teki, ei liikuttane ketään.