Runousoppi

Kirj.
Aristoteles
Kreikan kielestä kääntänyt ja selittäväisillä muistutuksilla sekä tiedesanain luetteloilla varustanut
T:ri J. W. Calamnius
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1871.
Näytetty: L. Heimbürger .
Alkulause.
1. Johdanto.
Olen ottanut suomentaakseni Aristoteleen Runous-opin, arvellen ett'ei tämä yritys olisi niinkään turha, vaikka kyllä sen käytöllinen merkitys ei voi olla suuri. Paljas käytöllisyys ei olekkaan pantava kirjallisuus-tuotteiden korkeimmaksi määrääjäksi, eipä edes meidänkään, vähitellen kehkiävässä, suomenkielisessä kirjallisuudessa. Meidänkin kansallis-kirjallisuuden on, kuinka vähäiseksi se muutoin vähäisessä kansassa supistuneekin, noudattaminen muiden kansain kirjallisuuksien esimerkkiä. Ahkeralla työllä koettavat sivistyneet kansat hyväksensä käyttää ja omaksensa tehdä vanhan ajan klassillisia teoksia, hyvin tuntien ja tunnustaen näiden voimallista vaikutusta. Enemmin kuin millään muulla kirjallisuudella on, näet, vanhalla klassillisella ylentäväinen ja puhdistava voima sen jalon hengen kautta, joka sen teoksissa ilmestyy. Senpä tähden onkin aina, kun jonkun kansan kirjallisuus on kääntynyt riutumiseen päin. vanha klassillinen kirjallisuus ollut se puhdas lähde, josta elähyttävä uudistus on tullut, ja semmoisena se vastakin aina on oleva.
Kotimainen suomenkielinen kirjallisuutemme onneksi tosin ei ole riutumallaan; se on siheen liiaksi nuori, jonka tähden se vielä pysyykin tuoreena ja vireänä. Mutta vanhan ajan klassillisilla teoksilla on ylentäväinenkin voima suurien aatteittensa ja ylevien ajatustensa rikkauden vuoksi. Klassillisten teosten omistamisella laventaa itsekukin kansa näky-alaansa ja rikastuttaa aate- ja kieli-varastoaan, puhumattakaan niiden yleisesti tunnustetusta n.k. muodostavaisesta merkityksestä.
Tältä kuullulta olen katsonut tätäkin teosta, arvellen vaivani palkituksi, jos olen voinut kotimaiselle kirjallisuudellemme tuoda vähintäkään hyötyä ja edistymisen aihetta. Siihenkin katsoen kuinka köyhä meidän suomenkielinen kirjallisuutemme on klassillisen ajan teoksista, arvelin arvoisaksi lisäykseksi Aristotelesta saamista kirjallisuutemme omaksi, jos pienenkin teoksen kautta. Se verraton vaikutus, minkä Aristoteles on melkein kaikissa tieteiden eri haaroissa tehnyt, ja se maine, joka on kiintynyt hänen nimeensä, on, arvelin, suomenkieliselle käännökselle mistä hänen kirjasestansa hyvänsä antava pysyvän arvon.