Hauskoja hetkiä

Kirj.
Árpád Berczik
Tekijän luvalla Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava
Otava, Helsinki, 1902. Suomal. Kirjallis. Seuran kirjapainossa.
Árpád Berczik Tyttö Ilka Lintu laulaa! Surkea unkarilainen Komisioni Valkoiset ketut Lainanpyytäjät Erään parran historia Piippu Carrière! Orja Esikoispuhe Kahden tulen välillä Mitä kaunis nainen maksaa? Nimen-unkarilaistuttaja
Árpád Berczik syntyi Heinäkuun 8 p:nä 1842 Temesvárin kaupungissa
vanhasta unkarilaisesta aatelissuvusta. Opintonsa hän alotti
syntymäkaupungissaan, jatkoi niitä eräässä katolisessa kymnaasissa
Pestissä ja päätti ne yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa
tohtorintutkinnolla. V. 1864 hän astui virkamiesuralle ja sijoitettiin
1867, perustuslaillisen valtioelämän uudestaan voimaan päästyä,
sisäasiain ministeriöön, jossa vuodesta 1872 alkaen on johtanut
painoasiain osastoa. Nimitettiin 1877 ministerineuvokseksi ja
kutsuttiin 1888 Unkarin tiedeakatemian jäseneksi.
Kaunokirjallisuudessa Berczik esiintyi 1859 runoilla ja
jatkoi följetongeilla, novelleilla sekä kirjallisuuden- ja
taiteenarvosteluilla useammissa kaunokirjallisissa aikakauskirjoissa ja
valtiollisissa sanomalehdissä. Varsinkin hänen causerie'nsa ,
juttelunsa, joita hän kokonaisen vuosikymmenen kuluessa nimimerkillä
Argus kirjoitteli, saavuttivat paljon lukijoita ja suurta suosiota.
Tämä hänen toimintansa aikakauskirjallisuuden palveluksessa, johon
yhteen aikaan kuului valtiollistenkin artikkelien laatiminen, käsitti
etenkin vuodet 1868-1875.
Paljoa pysyväisemmällä halulla ja suuremmalla menestyksellä Berczik
kuitenkin on työskennellyt näytelmäkirjallisuuden alalla, ollen yksi
Unkarin tuotteliaimpia ja paraimpia huvinäytelmänkirjoittajia. Etevän
tekotavan, erinomaisen kekseliäisyyden ja sattuvan luonteenkuvauksen
ohessa hän varsinkin raittiilla, alkuperäisellä, kansanomaisella
huumorillaan on voittanut yleisön tunnustuksen ja suosion. Berczik
on , sanoo eräs unkarilainen kirjallisuudenarvostelija, herttaisen
mielialan, viattoman leikillisyyden runoilija. Hänellä on tarkka silmä
huomaamaan nykyajan yhteiskunnallisen elämän ilmiöitä ja suuri kyky
niitä elävästi esittää. Hän liikkuu Unkarin keskisäädyn iloissa ja
suruissa, tuon säädyn, joka on omituinen sekoitus aatelia, porvareja ja
n. s. latinalaisia. Hänen runottarensa viihtyy paraiten
kaupunkilaispiireissä, vaikka se toisinaan lähtee maaseudullekin sen
kirjavasta kansanelämästä aiheita etsimään. Berczik on kadehdittavan
pilvetön luonne, joka kuvailee elämää ainoastaan mikäli se näyttää
viehättävältä. Hänen miehevää vakavuuttaan pitää sulavana hänen kevyt
verensä. Hän saattaa yhtaikaa hymyillä ja rypistää otsaansa. Hänen
nuhdesaarnansa tahtovat huvittavalla tavalla parantaa, hän ei heiluta
ruoskaa, vaan koettaa makeisilla saada pahantapaisia lapsia siivoiksi.
Ei hän myöskään paljasta mitään märkää-tekeviä haavoja, tunnustelee
vain tutkivin sormin kaikenlaisia yhdyselämän migränejä (päänsärkyjä).
Hän ei pauhaa syntejä vastaan, vaan viepi hairaukset ad absurdum
(osottaa ne mielettömiksi). Mitä hän tuo esiin, jää alati iloiseksi
leikiksi, hänen kappaleensa päättyvät aina päivänpaisteesen.