Neljän merkit

Produced by Juha Kiuru based on Wikisources
Kirj.
Arthur Conan Doyle
Suomentanut Ida Wickstedt
Porilaisen kirjapaino, Pori, 1894.
1. Luento ajatusopillisessa johtamistaidossa. 2. Miss Morstanin asia. 3. Etsimismatkalla. 4. Pienen kaljupää-miehen historia. 5. Murhenäytelmä Pondicherry Lodgessa. 6. Sherlock Holmes mielityössään. 7. Kreosooti-tynnyri. 8. Apulaisjoukkomme. 9. Odottamaton viivytys. 10. Takaa-ajaminen. 11. Suuri Agra-aarre. 12. Jonathan Smallin elämäkerta.
Ensimmäinen luku.
Luento ajatusopillisessa johtamistaidossa.
Sherlock Holmes otti ensin pullon rautauuninotsikolta ja sitte pienen ihoruiskunsa sievästä marokiinilaatikosta. Pitkillä, vaaleilla, hermoheikoilla sormillaan asetti hän hienon neulan paikoilleen ja taittoi syrjään vasemman paidanhihan. Hetken katseli hän miettivänä jäntevää kyynärvarttansa ja käsirannetta, jotka olivat ihan täynnä merkkiä ja arpia lukemattomien ruiskutusten jälkeen. Viimein pisti hän ihoonsa terävän neulan, painoi mänttää ja vaipui samettipäällyksiseen nojatuoliinsa tyytyväisyydestä huoahtaen.
Kolmen kuukauden aikana olin kolme keilan päivässä nähnyt saman menettelyn, mutta tottumuskaan ei ollut voinut sovittaa minua. Päinvastoin kiusasi tuo näkö minua päivä päivältä yhä enemmän ja minä tunsin omantunnon tuskia öisin aatellessani ett'ei minulla ollut rohkeutta väittää vastaan. Monta monituista kertaa olin juhlallisesti luvannut lausua julki kaikki, mikä sydäntäni painoi tässä aineessa, mutta toverini kylmäessä huolettomuudessa oli jotakin, joku esti kellenkään päähän juolahtamasta kohdella häntä edes vähänkään vapaasti. Hänen suuri lahjakkaisuutensa, etevämpi käytöstapansa, tottumus hänen moniin ihmeellisiin ominaisuuksiinsa — kaikki tämä teki minut araksi ja kykenemättömäksi vastustamaan häntä.
Mutta tänään, oliko se sitte Beauneviinin vaikutuksesta, jota aamiaiseksi olin juonut tahi erittäisestä katkeruudesta, jota hänen suuri kylmäverisyytensä herätti minussa, tunsin yhtäkkiä, ett'en kauempaa voinut hillitä itseäni.