Uusi katakombi ja muita kertoelmia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
A. Conan Doyle
Englannista suomentanut V. Hämeen-Anttila
Helsinki, Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa, 1907.
1. Uusi katakombi. 2. Hilary Joycen opinalkeet. 3. Luku Koraanista. 4. Chateau NMoirin kreivi.
Uusi katakombi.
Kuulehan, Bürger , virkkoi Kennedy, soisinpa sinun luottavan minuun.
Nuo kaksi kuuluisaa romalaisten muinaisjäännösten tutkijaa istuivat kahden kesken Kennedyn mukavassa kamarissa, jonka ikkunat olivat Corsolle päin. Yö oli kylmä, ja kumpainenkin oli vetänyt tuolinsa kehnon italialaisen uunin luo, joka lämmön asemesta pikemmin loi tunkkaisen kehän ympärilleen. Ulkopuolella levisi vilkkuvien talvitähtien alla nykyinen Roma, sähkölamppujen pitkä kaksinkertainen rivi, loistavasti valaistut kahvilat, kiitävät ajopelit ja jalkakäytävillä tungeksivat väkijoukot. Mutta sisällä, rikkaan nuoren englantilaisen muinaistutkijan upeassa kamarissa, oli ainoastaan vanhaa Romaa nähtävissä. Seinillä riippui halkeilleita ja rapistuneita kuvioreunuksia, nurkista kurkisteli senatorien ja soturien harmaita vanhoja rintakuvia, kovine kasvoineen. Keskipöydällä oli monenmoisten muistokirjotusten, katkelmien ja koristusten kasassa se kuuluisa pienoisjäljennös Caracallan kylpylaitoksen raunioista ehjiksi suunniteltuina, jolla Kennedy oli herättänyt suurta mieltenkiintoa ja ihailua sitä Berlinissä näyteltäessä. Katosta riippui maljakkoja ja hienolla punaisella turkkilaisella matolla oli suuret määrät merkillisyyksiä. Eikä niissä ollut ainoatakaan minkä epäämätön alkuperä ei olisi ollut todistettu, kaikki oli äärettömän harvinaista ja kallisarvoista; sillä vaikka Kennedy oli vasta hiukan yli kolmenkymmenen, niin oli hänellä europalainen maine tällä tutkimuksen alalla ja sitä paitsi tuollainen ehtymätön kukkaro, joka joko auttamattomasti veltostuttaa tutkijan tarmon tai antaa hänelle suunnattoman edun kilpailussa maineesta, jos hänen mielensä vielä pysyy uskollisena tarkotusperilleen. Kennedyn oli oikku ja huvittelu useasti viekotellut tutkimuksistaan, mutta hänen luonteensa kykeni pitkällisiin ja järjestelmällisiin ponnistuksiin, jotka päättyivät äkkiä ilmestyvään aistillisen nautinnon taantumuskauteen. Hänen sievät kasvonsa, korkea valkea otsa, rohkea nenä ja jokseenkin pehmeäpiirteinen ja aistillisen näköinen suu, ilmaisivat kyllin selvästi hänen luonteensa voimakkuuden ja heikkouden yhtymän.