Ennustus y.m. novelleja

E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.
Ennustus. Redegondan päiväkirja. Uusi laulu. Gabriel vainaa.
Ennustus.
Lähellä Bozenia, pienellä kukkulalla, aivan metsän peitossa ja maantielle näkymättömänä on vapaaherra von Schotteneggen pieni linna. Eräs ystäväni, joka jo kymmenen vuotta on asunut Meranissa lääkärinä ja jonka minä syksyllä siellä jälleen tapasin, oli esittänyt minut vapaaherralle. Vapaaherra von Schottenegg oli silloin viidenkymmenen vuoden vanha ja harrasti monenlaisia taiteita. Hän sävelteli hieman, soitti hyvin viulua ja pianoa, eikä piirustanutkaan huonosti. Mutta vakavimmin oli hän nuoruudessaan harjoittanut näytelmätaidetta. Kerrottiin, että hän aivan nuorena pari vuotta oli salanimellä kierrellyt ympäri valtakuntaa näytellen pienillä näyttämöillä. Isän jatkuva vastustus, lahjattomuus vai huono onniko lie ollut syynä, joka tapauksessa oli vapaaherra kyllin ajoissa luopunut tältä uralta ja saattoi vielä ilman pahempaa myöhästymistä antautua valtion palvelukseen valiten esi-isiensä toimialan, jolla hän sitten myös useita vuosikymmeniä vaikutti uskollisesti, vaikkakin ilman innostusta. Mutta hänen heti isänsä kuoltua erotessaan virasta tuskin neljänkymmenen vuoden vanhana ilmeni, millä rakkaudella hän yhä oli kiintynyt nuoruutensa taideunelmiin. Hän laitatti Guntschnavuoren rinteellä olevan huvilansa kuntoon ja kokosi sinne, varsinkin kesällä ja syksyllä, yhä laajenevan seurapiirin herroja ja naisia, jotka esittivät kaikenlaisia helppoja näytelmäkappaleita tai eläviä kuvia. Hänen vaimonsa, joka oli vanhasta tyroolilaisesta porvarisperheestä, ja jolla ei ollut mitään todellista harrastusta taiteisiin, katseli viisaana ja mieheensä sydämellisen ystävyyden siteillä kiintyneenä tämän mielitoimia pienellä ivalla, joka muodostui kuitenkin sitä hyväntahtoisemmaksi, kuta enemmän vapaaherran mieliteot hankkivat hänen omalle seuraelämänkaipuulleen tyydytystä. Linnassa vieraileva seurapiiri ei ehkä ankaran mittakaavan mukaan arvosteltuna ollut mikään valioseura. Mutta sellaisiakaan vieraita, jotka syntyperänsä ja kasvatuksensa takia olivat taipuvaisia säätyennakkoluuloihin, ei seuran kirjavuus loukannut, sillä se oli täysin ymmärrettävä sen taiteen kannalta, jota täällä harjoitettiin. Sitäpaitsi poisti vapaaherrallisen perheen nimi ja asema kaikki epäluulot. Monien muitten joukossa, joita minä en enää muistakaan, tapasin minä linnassa erään nuoren kreivin Innsbruckista, rakuunaupseerin Rivasta, erään kenraalin rouvineen ja tyttärineen, operettilaulajattaren Berliinistä, Bozenilaisen likööritehtailijan kahden poikansa kanssa, parooni Meudoltin, joka silloin oli juuri palannut maailmanmatkaltaan, erään eläkettä nauttivan hovinäyttelijän Bückeburgista, leskikreivitär Saiman, joka nuorena tyttönä oli ollut näyttelijätär, tyttärensä kanssa, ja tanskalaisen taidemaalari Petersenin.