Kuolema ja kuolematon

Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
(Über den Tod und sein Verhältnis zur Unzerstörbarkeit unsers Wesens an sich)
Kirj.
Suomentanut ja johdannolla varustanut Eino Kaila
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1919.
Esipuhe.
Pessimismin suuri filosofi, Arthur Schopenhauer — hän, joka Hegelin teesiä Kaikki todellinen on järjellistä vastaan asetti antiteesinsä: Maailma on jotakin, jonka ei pitäisi olla olemassa — esitellään tällä pikku käännöksellä ensi kertaa suomeksi. Tämä tutkielma kuuluu jälkeenpäin toisessa painoksessa ilmestyneenä erillisenä lisäyksenä filosofin suureen Die Welt als Wille und Vorstellung -teokseen (toisen nidoksen 41. luku, varsinaiselta nimeltään Kuolema ja tosiolemuksemme häviämättömyys ) ja edustaa hyvin tekijänsä omituista maailmankatsomusta.
Siitä käy ilmi hänen tekemänsä jyrkkä ero niiden metafyysillisten maailmantekijäin välillä, joita hän nimittää tahdoksi ja intellektiksi eli ymmärrykseksi ja jotka hänen kielenkäytössään merkitsevät varsin toista kuin mitä ne jokapäiväisessä kokemuksessa tarkoittavat. Tahto on yksi ja sama kaikissa elävissä ja elottomissa olennoissa, ajaton, koska se ei kuulu ilmiömaailmaan eikä senvuoksi ole ymmärryksen havaintomuotojen, ajan ja paikallisuuden alainen; sen vuoksi myös tahto meidänkin tosiolemuksenamme jää kuoleman koskemattomaksi. Tätä tarkoittaa tosiolemuksemme häviämättömyys . Ymmärrys sensijaan on vain väline, jonka tahto elollisissa olennoissa on itselleen luonut vaikuttimiansa palvelemaan; samoinkuin nykyään Bergson, opettaa siis Schopenhauer, että ymmärryksellä on puhtaasti käytöllinen tarkoitusperä — senvuoksi ymmärrys ja sen mukana tajunta, muisti j.n.e. häviää kuolemassa.
Mutta mikä tekee Schopenhauerin kohta satavuotiaan filosofian nykyaikaiselle lukijalle nautittavaksi, eivät ole nämä metafyysilliset spekulatiot, joiden uskomattomaan haurauteen loogilliselta kannalta katsoen kohta viittaamme, vaan nerokas persoonallisuus Arthur Schopenhauer, se aivan omalaatuinen sointisävy, mikä hänen elämäntunnollaan oli ja jota hän filosofiassaan taiteellisella nerokkuudella tulkitsi.