Ristilukki: Rakkauskertomus

Rakkauskertomus
Kirj.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1923.
Jumaluusopin ylioppilas Juho Kostia oli koko päivän etsinyt asuntoa.
Hänen toverinsa, luonnontieteitä lueskeleva Helge Hollander oli jo
ruvennut kyllästymään. Mutta Juho oli itsepintaisesti väittänyt
asunnon vielä löytyvän. He istuivat Esplanaadin penkille kaasulyhdyn
alle tarkastelemaan Hufvudstadsbladetin takasivua; se oli jo
moneen kertaan läpikäyty, mutta pari paikkaa lehden alareunassa oli
vielä tarkastamatta. Ne oli jätetty hätävaraksi, sillä kaupunginosa
ei miellyttänyt. He olisivat halunneet Kaivopuistoon taikka
Katajanokalle, mutta sieltä oli turha hakea; kaikki asunnot oli viety
eivätkä jäljellejääneet olleet miellyttäneet Juhoa. Hän oli saanut
ratkaisuvallan, sillä Helge Hollander luotti hänen makuunsa. Juho
Kostia oli nyt kerta kaikkiaan sellainen omituinen olio, jolla oli vain
yksi mittapuu: — asunnon piti olla vilkasliikkeisellä paikalla, mutta
sellainen, jossa unohti kaupungin , kuten hän sanoi. Ja sellaista oli
vaikea löytää.
Toverukset lähtivät sanomalehden mainitsemalle kadulle. Hollanderilla
ei ollut enää toivon hiventäkään; hän seurasi väsyneenä kumppaniaan.
Juho oli hänen mielestään liian tarkka, liian omintakeinen. Hän olisi
jo aikoja sitten valinnut.
Mutta hän oli jättänyt sen asian kerta kaikkiaan Juhon huoleksi eikä
sitä sen enempää ajatellut.
Kostia pysähtyi likaisen paraadikäytävän eteen. Hän koetti eroittaa
numeroa oven yläpuolelta ja saikin sen hetken aikaa tirkisteltyään
selville.
— Tässä se on.
He lähtivät kiipeämään, mutta yhdelläkään ovella ei ollut
sanomalehdessä mainittua nimeä. Kostia kynsi korvallistaan. Hän soitti
eräälle neljännen kerroksen ovelle.
— Vahtimestari Fagerholm? kysäisi hän avaamaan tulleelta
palvelustytöltä.
— Asuu pihan puolella. Ovi paukahti kiinni. Toverukset laskeutuivat
alas ja tulivat pihalle.
Se oli täynnä pakkilaatikoita ja kaikenlaista törkyä. Ryssännäköinen
mies kiskoi lyhdyn valossa auki kookasta omenalaatikkoa.