Runoilija Aatami Kuuskosken elämä

Kirj.
Arvi Järventaus
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.
Julkaisijan esipuhe.
Runoilija Aatami Kuuskosken elämä.
I. Minä synnyn sekä muutamia tietoja vanhemmistani y.m. II. Menen kansakouluun ja tuotan (ikävä kyllä) opettajalleni harmia. Minut erotetaan koulusta y.m. III. Menen rippikouluun ja pääsen hoitamaan lukkarinvirkaa. IV. Minusta aiotaan lukkaria, mutta tulenkin tukkilaiseksi. Kohoan aikaa myöten »ukkoherraksi» ja saavutan alaisteni täyden luottamuksen. V. Minusta tulee järjestysmies. VI. Minä menen naimisiin Aleksandra Alan kanssa. VII. Minä rupean henkivakuutusasiamieheksi ja pääsen lopulta tarkastajaksi. VIII. Minä otan osaa vapaussotaan, saan Vapauden ristin ja minut huudetaan »Pohjolan Mannerheimiksi». IX. Minä rupean runoilijaksi, mutta saan kokea, että taiteen polku on okainen ja orjantappuroita täynnä. X. Jatkoa edelliseen. XI. Minusta tulee kiertävä konsulentti, mutta saan toimeni loputtua runoilijan nimen. XII. Haen nimismiehen virkaa ja pääsen Kuivakaan. Tulen ystäväksi runoilijain ja taiteilijain kanssa. XIII. Minä rupean filminäyttelijäksi ja lasken Harjankurkun yhdellä tukilla. XIV. Tutustun kirkkoherra Teofilus Tiennäyttäjään ja solmin veljesliiton hänen kanssaan. XV. Minä täytän viisikymmentä vuotta ja joudun suuremmoisten kunnianosoitusten esineeksi. XVI. Minä kimppuan käsikirjoitukseni ja vien ne ullakolle. Otan käytäntöön esi-isieni nimen.
Viime keväänä jouduin yksityisissä asioissani matkustamaan Lappiin. Tällä matkalla tutustuin kertomuksen sankariin Aatami Kuuskoskeen.
Olin tilannut makuuvaunupaikan ja valmistautunut mahdollisimman mukavasti kuluttamaan aikaani, kun havahduin siitä, että joku naputti vaunuosastoni oven ikkunaan. Katsahdin sinnepäin ja huomasin pitkän, solakan herrasmiehen harmaa »mannerheimari» päässä ja puolittain sotilas- puolittain metsästäjänpukua muistuttava puku yllä seisovan oven takana ja hymyilevän minulle. Hän raoitti ovea ja kuiskasi:
— Onko se kirkkoherra?