Ateisti: Kokoelma pienempiä kirjoituksia

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kokoelma pienempiä kirjoituksia
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1895.
Ateisti. Usko ja järki. Kosto ja rangaistus. Kaste (Kirje B.P:lle) Syöminen. Isännät ja torpparit. Enkelin matka. Kallionkielekkeellä.
Ateisti.
Ne ihmiset, jotka sanovat itseänsä ateisteiksi, ovat tavallisesti semmoisia, jotka joskus ennen ovat uskoneet yhtä ja toista jumalasta, maailman luomisesta, elämästä kuoleman jälkeen, ja niin edespäin. He ovat sitten yhtäkkiä lakanneet uskomasta semmoiseen Jumalaan, johon ennen uskoivat, ja kun he eivät aavista, että voisi olla kysymyskään muunlaisesta Jumalasta, niin he nyt sanovatkin, etteivät voi uskoa Jumalan olemassaoloa, eli että he ovat ateistejä.
Nuori mies, pappilan poika, joka on saanut koko ikänsä ajan kuulla selityksiä Jumalasta ja hänen olennostaan, on muodostanut itselleen käsityksen Luojasta, kaikkivaltiaasta, kaikkitietävästä, kaikkialla läsnäolevasta persoonasta, joka yhä vielä johtaa jatkuvaa luomistyötä valvoen niinhyvin avaruuksien asioita kuin pienimmän hiekkajyväsen kohtaloa. — Tämä nuorimies päättää ruveta lääkäriksi ja hänen yliopistokurssinsa saattaa hänet tutustumaan luonnontieteisin, syventymään luonnonlakeihin ja syntymisen salaisuuksiin. Hän tulee laboratoorioon ja heti viehättyy nähdessään mikroskoopin tarkat silinterit, ruuvit ja hienoiksi hiotut linssit. Kunnioituksella hän liikuttelee noita laseja. Tieteelliset instrumentit kuparinkiiltävine pintoineen, totisine kulmineen ja suorine linjoineen herättävät hänessä oudon tyytyväisyyden ja ylpeyden, kun hän nyt saapi kaikkia noita koneita vapaasti käyttää. Hän rypistää silmäkulmansa niinkuin professori. Hän saapi itseensä heti sen tunteen, joka on ominainen tiedemiehelle: ainoastaan se, joka näkee tämän mikroskoopin läpi, voi saada jotakin tietää, — älkööt siis tulko mitään puhumaan ne, jotka eivät siihen ole katsoneet, — minun käsissäni on se ahdas portti, joka viepi tietoon ja valoon! Ja ajan ollen hän melkein unohtaa, että nuo koneet ovat vaan välikappaleita, joilla voi nähdä sitä mitä paljaalla silmällä ei näe. Hänelle on päinvastoin melkein yhdentekevää, mitä hän rupee tutkimaan kaikesta siitä, mitä mikroskoopeilla voi nähdä, — sitä on niin äärettömän paljon ja kaikki tarjoo yhtä paljon tutkimisen ainetta. Pääasia on vaan, että hänellä on mikroskooppi. Se on hänen ylpeytensä. Hänestä tuntuu niinkuin hän kantaisi vyöllään avaimia tiedon ja valon ainoaan valtakuntaan.