Elämän meri

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders
Kertomuksia
Kirj.
1911
Siv.
Virkku 7 Valon ja onnen lapsi 22 Viimeinen ateria 28 Sokeakuuron kertomus 39 Hän ja minä 44 Elämän meri 60
Arvid Järnefelt
on syntynyt marraskuun 16 p:nä 1861 ja täyttää siis tämän kirjan ilmestyessä 50 vuotta. Tuli ylioppilaaksi 1880, fil. kand. 1885, lakit. kand. 1890. Opiskellut venäjää Moskovassa 1887-88. Päivälehden perustajia 1889. Asuu nykyään Lohjalla, missä harjoittaa pienviljelystä ja mehiläishoitoa. Hänen teoksistaan mainittakoon: Isänmaa (1893), Heräämiseni (1894), Ihmiskohtaloja (1895), Ateisti (1895), Puhtauden ihanne (1897), Maria (1897), Evankeliumin alku (1898), Päiväkirja matkaltani Venäjällä (1899), Samuel Cröell (1899), Veljekset (1900), Orjan oppi (1902), myöhemmin uudestimuodosteltu ja näytelty nimellä Titus , Helena (1902), Elämän meri (1903), Maaemon lapsia (1905), Veneh'ojalaiset (1909). Hän on myöskin suomentanut suuren joukon Leo Tolstoin, Henry Georgen y.m. teoksia.
Virkku.
Virkku oli vanha ja harvinaisen vihainen koira. Sillä oli hullunkurinen tapa eli vika: kutsuttaissa se ensin omituisella tavalla jäykistyi, sen selkäkarvat nousivat, se pyörähti ympärinsä ja murisi jollekin näkymättömälle olennolle, aivan kuin olisi valmistunut tappeluun. Tätä sen tapaa nauroivat kaikki ja ärsyttivät sitä huviksensa.
Monasti oli jo ollut kysymys koiran ampumisesta, sillä se oli päälliseksi ruvennut öisin ulvomaan, eikä sitä mitenkään saatu vaikenemaan. Mutta isännän pyssy riippui niin korkealla, että olisi pitänyt noutaa tuoli siihen ylettyäkseen, ja latausvärkit olivat vinnillä—epätietoista vielä kummalla puolella. Puheen tullessa ampumisesta sanoi isäntä joka kerta: sehän oli ennen niin perin hyväluontoinen, ei usuttamallakaan ihmisten päälle käynyt, mistä ihmeestä se nyt vanhoilla päivillään on noin ärtynyt. Virkku paha! Ja lykkäsi ampumisen taaskin tuonnemmaksi.