Muistelmia viimeisestä Wenäjän ja Turkin välisestä sodasta / Päiväkirja-muistelmien ja muiden hyväksyttyjen lähteitten mukaan

Toimittanut
Porissa.
O. Palander'in kustannuksella,
1881.
Lukijalle.
I. Valmistukset ja matka Tonavalle. II. Tonavan ylimeno ja matkat Bulgariassa Jeni-Barkatsiin. III. Gorni-Dubniakin tappelu. IV. Gorni Dubniakin taistelun jälkeisiä seikkoja ja sotaisuuksia sekä Pravetsin tappelu. V. Suomen vuorella. VI. Balkanien ylitse Sofiaan. VII. Sananen Osmanien maasta ja kansasta. Retket Rumiliassa. VIII. Olo Marmora-meren rannalla. Rauha. Matka kotio.
Lukijalle.
Nämät kertomukset ovat vapaehtoiselta Suomen kaartilaiselta W. P—rilta
venäläis-turkkilaisesta sodasta vv. 1877-1878. Koska muut ovat häntä
kehoittaneet niitä painossa julkaisemaan, on W. P—r pyytänyt minun
niitä kirja-pukuun sovittamaan. Ne eivät käsittele mitään tarkempaa
kertomusta Wenäjän sota-retkestä Turkinmaalle, sillä siinä tapahtuneet
päätapaukset ovat jo kyllä ylimalkaan tunnetut; eivätkä ole myöskään
mitään historioimista, sillä se on tulevaisuuden ja tiedemiehien
tehtävää, vaan aikomus on vain ylimalkaan kertoa Suomen
henkivartijakaartin ja osaksi Wenäjän kaarti-joukkojenkin osanottoa
mainitussa sodassa, ja ennen kaikkia W. P—rin omia havainnoita
sota-retken kestäessä.
Minun tottumattomuudessani kirjaniekaksi on tämän kirjoituksen
arvoisalla lukijakunnalla jo kyllin syytä ummistamaan silmänsä niille
virheille, jotka ehkä ovat puikahtaneet teokseen; mutta luottaen
siihen, että Suomen kansa enemmin tahtoo tietää kaartinsa oloista ja
kohtaloista kaukana äitinsä sylistä, kuin muutamista, ainakin tässä
asiassa, vähäarvoisista kirjavirheistä, jättää tämän kokeen arvoisan
lukijakuntansa käsiin.
Ylöjärvellä, toukokuussa 1880.
Kunnioituksella Arvo L—nd.
Valmistukset ja matka Tonavalle.
Suomen kaartinpataljoonan sotaharjoituksia leirillä, kesällä v. 1877
Krasnoje-Selon kylän lähellä Inkerinmaalla, oli toimitettu
tavallisuuden mukaan, mitään erinomaisia tapahtumia väliin tulematta.
Mieliä piti kuitenkin kiihkossa Wenäjän armeijan taistelut
pohjois-Bulgariassa. Erinomaisen ihmeteltävänä seikkana pidettiin
arvaamattoman onnistunutta Tonavan ylimenoa ja kenraali Gurkon rohkeata retkeä Turkinmaan sisuksiin. Mutta jo kuului vastaisiakin
uutisia. Plevnassa oli Osman pasha ajanut Wenäjän laumat verisin päin
takaisin. Hänen urhea puolustuksensa muutti pian ruusuiset voiton
toiveet päinvastaiseksi totuudeksi ja venäläisten oli välttämätön
hankkia uusia joukkoja sodan taistelu-tantereelle.