Tschandala

Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
August Strindberg
Suomentanut
Aarni Kouta
Helsingissä. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1916.
Oppinut maisteri Andreas Törner istui kamarissaan ristikkorakennuksessa Pienen Harmaaveljestenkadun varrella Lundissa eräänä huhtikuun päivänä Kaarle XI:nnen hallituksen loppupuolella. Hänen mielensä oli raskas. Äskettäin perustetun yliopiston ylioppilaat, jotka enimmäkseen olivat tanskalaisia, joiden piti oppia ruotsinkieltä ja ruotsalaisia tapoja, olivat tapansa mukaan panneet toimeen meteleitä ja ilkivaltaisia kujeita, mutta menetelleet niin viisaasti, että syyllisiä ei voitu saada kiinni. Maisterille, joka ei milloinkaan astunut kateederiin ottamatta esille takataskusta ladattua ratsupistoolia, jonka hän painokkaasti asetti vesilasinsa viereen, oli tänään käynyt niin hullusti, että oli heti luennon alussa saanut istahtaa lattialle syystä, että tuoli oli säretty ja liimattu aivan heikosti jälleen kokoon. Tapaus ei ollut herättänyt minkäänmoista hilpeyttä, sen pahempi; sillä nyt ei ollut ketään, jonka olisi voinut antaa kärsiä asian vuoksi, ja perin turha työ olisi ollut panna toimeen tutkimuksia syyllisen kiinni saamiseksi.
Maisterin apea mieli oli myös hetki sitten saanut uutta virikettä; sillä nyt, kun lukukausi läheni loppuaan, oli hän toivonut saavansa viettää kesän Vexiössä, mistä hän oli kotoisin, mutta rehtori oli juuri äsken antanut hänelle tiedon kuninkaallisesta päätöksestä, jonka mukaan hänen, katsoen siihen mielten kuohuun, mikä vallitsi valloitetuissa maakunnissa, oli jäätävä maahan ja läsnä-olollaan koetettava vaikuttaa taipumattomiin mieliin, seurustelulla ja sananvaihdolla tutustuttava väestön ajatustapaan ja työskenneltävä yhtäläistymisen aikaansaamiseksi.
Ei ollut mikään helppo tehtävä hoitaa dosentinvirkaa tähän aikaan, ja herättääkseen kunnioitusta ylioppilaissa oli rehtorilla tapana valita paikkaan väkeviä ja urhoollisia miehiä, jotka tarpeen tullen saattoivat käydä käsirysyyn kuuntelijakunnan kanssa, ja maisteri Andreas oli alkanut akateemisen uransa kädessä orapihlajakurikka, jonka avulla hän puolessatoista tunnissa oli torjunut hyökkäyksen kateederia vastaan sillä seurauksella, että hänet ja kuusi ylioppilasta oli vietävä sairashuoneelle. Hän oli kova mies, oli nuoruudessaan ollut sodassa, ottanut osaa Lundin taisteluun, ja kasvoissaan hänellä oli monia naarmuja. Hänen opetusalaansa kuului politiikka ja ekonomia, johon viimeksi mainittuun aineeseen luettiin eläin- ja kasvi-oppi, talousoppi ja fysiikka. Nyt kun kesä läheni, ja kotikaipuu synnyinseudun kuusikkoihin alkoi vaivata hänen mieltään, mutta ei ollut mitään mahdollisuutta tyydyttää tätä kaipuuta, oli hän kuulustellut kesä-asuntoa rannikolta, missä hänellä olisi ollut tilaisuus kerätä kasveja ja hyönteisiä ja asua jonkin suuremman metsän läheisyydessä perheensä kanssa, johon kuului vaimo ja kaksi lasta. Etukäteen hän oli kuitenkin päättänyt, että ei vuokraisi asuntoaan talonpojilta eikä kalastajilta, pitäen silmällä pikkueläjien keskuudessa vallitsevaa kaunaa Ruotsia kohtaan, mutta hän oli tiedustellut kauppiailta, joilta teki ostoksensa, olisiko jokin herrasperhe halukas luovuttamaan pari huonetta ja keittiön tarvittavine ulkohuoneineen, ja hän oli juuri rihkamakauppiaalta saanut kuulla hyvästä paikasta, jonka omistajaa lähipäivinä odotettiin kaupunkiin.